Hammaslääkäri, joka ei satuttanut
Kun olin lapsi minulta porattiin reikä. Lääkäri oli vanha mies, joka keskusteli greipeistä hoitajan kun aloitti toimenpiteen minulle asiasta sanomatta saatikka puuduttamatta. Muistan sen, sillä järkyttävä kipu on myös syöpynyt mieleeni. Tämä tapahtui useamman kerran, sillä myönnän, etten aina pidä hampaistani parasta huolta. Kamppailen asian kanssa yhä, mutta kokin kanssa olemme jo päässeet hyvään alkuun. Muistan kuinka olen menettänyt tajuntani tuolissa ja toimenpidettä on vain jatkettu, saman kerran aikana itseasiassa taisin menettää tajuntani kahdesti. En ole aikuisiälläni kertaakaan varannut aikaa vain tarkastukseen. Olen mennyt sisälle vasta kun on liian myöhäistä.
Tällä kertaa hammas särky oli vaivannut minua jostain viime vuodesta lähtien. Laitoin sen viisaudenhampaiden syyksi (mitä se osittain olikin) sekä kiitin itseäni vahvoista särkylääkkeistä. Viime viikolla kuitenkin eräänä päivänä kurkkuni oli kipeä ja olo hieman sairas. Kokki lähti minun tuputtamanani veljensä luokse ja minä jäin kotiin. Yhtäkkiä tajusin kivun tulevan hampaastani. Tunsin kauhun kuristavan kurkkuani ja ajattelin tämänkin menevän ohi unella ja särkylääkkeillä – ei mennyt. Särkylääkkeet auttoivat, mutta vain muutaman tunnin päästä heräsin kipuun.
Soitin kunnalliseen lääkäriin ja en ehkä kertonut tarpeeksi selvästi kivuistani. Minulle tarjottiin aikaa kuukauden päästä koska kykenin syömään ja kipulääkkeet auttoivat. En kuitenkaan voinut odottaa ja ystävällinen hoitaja neuvoi minua soittamaan yksityiselle suositellen erästä paikallista, koska kerroin olevani todella paha pelkoni kanssa. Olen itseasiassa saanut jopa ilokaasua, mutta siitä ei ollut mitään iloa, paitsi kipeä nenä maksin takia.
Soitin lääkärille ja sain ajan aamupäivälle. Kun tiedustelin voisinko mitenkään mahtua iltapäivään, jotta kokki ehtisi kotiin vastaus oli tiukka ei. ”Hoidetaan se samantien pois kiusaamasta. Tulet nyt vain tänne”, lääkäri totesi ja niin minä tulin. Kauhukseni näin suoraan toimenpide huoneeseen kun tulin sisään ja kuulin äänet. En voinut lopettaa liikkumista. Jalkani tärisivät, näpersin jotain jatkuvasti. Viestittelin ystävilleni aivan paniikissa. Kun menin huoneeseen sama topakka täti käski laittaa laukun tuolille etteivät rahani juokse pois. Näin katossa koiran kuvia ja hän puhui koirastaan ja kyseli kuinka olin tunnistanut rodun. Kerroin omastani sekä kokemuksistani. Sen jälkeen minun piti alistua hoitoon. Lääkäri kuitenkin myös näytti vihaiselta aikaisempaan hoitooni ja selitti miksi minuun oli sattunut. Tietofriikkinä tunsin tiettyä lohtua. Eikä lääkäri ollut suinkaan hoitanut minua pelkästään huonosti. Kohtalontovereitani on useita. Nyt olin totaalisesti erilaisen lääkärin tuolissa.
Kun kuulin sanan: ”se pitää poistaa”, olin tuupertua. Aiemin viisauden hammas oli halkaissut yhden hampaani ja tämä oli juurikin poistettu ilokaasun ja puudutteiden avulla. Nyt minulla ei ollut edes sitä hassua maskia. Lääkäri puudutti minut kolmella piikillä ja sitten mentiin. Hammas oli ulkona minuuteissa ja minä täysin hölmistyneenä. Siinäkö se oli? Valitettavasti ei. Viereinen hammas oli reikiintynyt pahoin ja sitä voitaisiin tutkia vasta seuraavalla kerralla. Aika varattiin maanantaille ja sain tiukat ohjeet siitä, kuinka paikkaa pitäisi hoitaa sekä kunnon kipulääkkeet ja penisiliiniä.
Kun palasin maanantaina minua ahdisti vain kevyesti. Tiesin mitä tulisi tapahtumaan ja pidin tomerasta tätityylistä. Kun pelkään, en todellakaan kaipaa lässytystä. Tomera ote ja ”nyt mennään” asenne toimivat parhaiten vaikka sillä hetkellä ehkä vihaan niitä. Noh makasin tuolissa kun tunsin kipua, minut puudutettiin paremmin. Sain kuitenkin todella huonoja uutisia. Hammas joko pitäisi poistaa tai tehdä juurihoitoa ja tulevaisuudessa se todennäköisesti lohkeaisi. En saanut kuitenkaan tehdä päätöstä heti vaan menen perjantaina takaisin. Lääkäri oli itse poiston kannalla, mutta halusin minun päättävän itse asiasta ja todella miettivän.
Olen kuitenkin päättänyt että haluan hampaan pois, vaikka se tarkoittaa myös alahampaan visurin poistoa. En ehkä pelkää enää paperipussipaniikilla, mutta en halua myöskään kiduttaa itseäni hampaan vuoksi, joka todennäköisesti kuitenkin joudutaan poistamaan tulevaisuudessa. Lisäksi kokilla ja minulla ei ole varaa tällä hetkellä ja juurihoito ei ole halpaa lystiä. Jotenka olen aikalailla päätökseni tehnyt.
Mitä tästä opin? Lääkäri, joka on erikoistunut pelkopotilaisiin on ehdoton ainakin aluksi. Lisäksi säännölliset käynnit. Koko fiasko olisi voitu estää, jos olisin mennyt lääkäriin ajoissa. Pelon takia kuitenkin pitkitin viimeiseen saakka. Nyt toimenpiteet ovat entistä rajumpia, kuin ne olisivat olleet alussa. Jotenka hyvät ihmiset, menkää sinne hammaslääkäriin säännöllisesti. Yksityinenkin tulee halvaksi kun ajattelee paljonko säästää, jos tällöin tarvitsee tehdä pieniä toimenpiteitä. Lisäksi ennen kaikkea: puhukaa pelosta ja mikä erityisesti pelottaa.
