Tavaraa, tavaraa, tavaraa
Yhteen muuttamisen suurin haaste on ollut: tavaran määrä. Minä olin fiksu ja filmaattinen sekä ennakoiva kun kesäkuun alussa aloin jo vähentämään. Minulta lähti kaksi ikea kassillista tavaraa kierrätykseen puhtaasti vaatteista. Sen jälkeen lähes kaikki muu on seurannut perässä. Olen luopunut surutta lähes kaikesta, mikä ei ole ollut tarpeellista tai todella ihanaa, sillä muistot ovat minulle pienissä asioissa. Valokuvia on paljon ja ne ovat koneella sekä cloudissa. Olen siunannut tietyt pienet sukukorut korvaamattomiksi sekä tietenkin lempi kirjani, joita luen useita kertoja. Cocon lelutkin käytiin läpi ja nyt hän omistaa huomattavasti vähemmän kuin ennen ja suurin osa käyttämättöminä lähti läheiseen eläinsuojaan.
Sitten kokki lävähti paikalle. Hän ei ollut käynyt laisinkaan tavaroitaan läpi. Tuijotin sanattomana sitä rojua, mikä miehen mukana tuli. Hyvin nopeasti aloin pakottamaan kokkia jokaisen laatikon kohdalla luopumaan jostakin. Kaksiomme on kuitenkin pieni ja hyvin rajallinen. Enkä minä voi sietää suuria tavara röykkiöitä, koska ne keräävät pölyä. Sellainen ei sovi astmaatikolle, sen voin sanoa suoraan. Minä uskon siihen, että vähemmän on enemmän (paitsi huulipunissa).
Onneksi kokki hyvin pian näki pointtini ja lopulta olemme vieneet läheiseen kierrätyskeskukseen useampia laatikollisia käyttö sekä koriste tavaraa. Tosin kokki on myös kiikuttanut paljon varastoon, jossa minä ennen säilytin vain ja ainoastaan joulukoristeita. Nyt se on täynnä enkä minä edes käy siellä. Se on kokin musta-aukko.
Olen laittanut nyt Kon Marin kirjan lukulistalle hehkutuksen ja lisäksi oman siistimis haluni vuoksi. Myönnän, että tavaraa on yhä liikaa. Esimerkiksi muovikipoista luopuminen tuntuu olevan kokille kova paikka kun minä haluaisin vaihtaa ne suoraan lasisiin. Lisäksi mies parka on joutunut oppimaan kierrätystä kanssani ja todellakaan en laita roskiin mitään, minkä voi myydä tai lahjoittaa eteenpäin.
Katsotaan laitanko kokin Kon Mari kurssille vai en… Tosin tällä hetkellä kämppämme näyttää minun silmissä tältä, mutta enhän ikinä liioittele 😉
