Huutaminen teki hyvää

En pidä ääneni korottamisesta, mutta eilen se teki hyvää. Kun kokki tuli kotiin ja koira oli lenkitetty totesin: ”Nyt mä aion huutaa sulle hetken”. Mies istui, kuunteli ja lopulta totesi, että minun huutoni ei ole onneksi kovaa. Se vain tuntui minusta hyvältä saada purkaa oma pettymys ja viha oikeaan osoitteeseen. Kokki myös myönsi tehneensä väärin kun olin saanut sanani sanottua. Hän kuitenkin kertoi, että voisin olla enemmän yhteydessä häneen työpäivän aikana vaikka parilla viestillä. Silloin hänen olisi helpompaa ehkä sanoa aikeistaan aiemmin. Koska hän oli joskus suhteen alku aikoina kertonut, että ex oli laitellut viestejä töihin ja hän ei ollut siitä pitänyt, en ollut häirinnyt kuin todella tärkeissä asioissa. Halusin taata hänelle työrauhan ja kunnioitta sitä. En tajunnut, että hän haluaisikin ehkä viestien kautta olla minun arjessani mukana vaikka hän ei ehtisi niitä lukemaan ennen kuin vuoro olisi loppu. Lisäksi hän tunnusti, että ex oli saattanut laittaa yli sata viestiä päivän aikana. Minun muutamat hassut juttuni eivät siis todellakaan olisi häiritseviä. 

Sovimme, että perjantaina kokki jäisi töiden jälkeen sinne. Minä olin siitä tyytyväinen, että tiedän saavani perjantain olla rauhassa ja ehkä kutsun kavereita kylään. Lauantaiksi onkin jo sitten ohjelmaa oman ryhmän kanssa. Tämän vuoksi haluan nimen omaan tietää milloin mies aikoo jäädä. Hänen aamunsa kuitenkin ovat todella myöhään alkavia kun olen itse jo täydessä touhussa. Kun toinen nukkuu rajoittuu omien puuhieni äänet todella matalaan päähän ja juuri aamuisin saisin eniten aikaan. 

Tämä on ensimäinen oikeasti vakava suhteeni ja pelkäsin riitelyä alussa todella paljon, sillä entiset suhteet eivät olisi sitä kestäneet. Vältin konflikteja pitämällä suuni kiinni ja nielemällä ärtymyksen. Onneksi olen oppinut luottamaan mieheen ja siihen, että mikään pikku juttu ei aja häntä enää pois. Voi tuntua hölmöltä, että valitan asiasta blogissa, mutta sisälläni olen oikeasti iloinen tästäkin uudesta piirteestä. Emmekä todellakaan tappele usein vaan korkeintaan kerran pari kuussa, mikä on minusta todella pientä. Nämäkin riidat sovitaan melko nopeasti ja yhdessä koetetaan tehdä ratkaisuja. 

Empä voi sanoa kokille muuta kuin: