Aikuisesta ystävyydestä
Neulonnan kautta olen löytänyt nyt kaksi ihmistä, joiden kohdalla olen jopa ääneen sanonut: ”haluan tutustua paremmin”. Ehkä se, että olen pakottanut itseni sosiaaliseksi ja oikeasti puhumaan ihmisille on todella tehnyt hyvää. Ennen neulontaa olisin kuollut mieluummin kuin sanonut suoraan jonkun olevan kiinnostava. En vieläkään käsitä miksi, mutta siinä on varmasti osa torjutuksi tulemisen pelkoa. Onnekseni molemmat ovat hymyilleet leveästi ja sanoneet tunteen olevan molemman puolinen. Me haluamme uusia ystäviä.
Luin tänään YLE:n uutisen yksinäisyydestä ja muistelin tilannetta muutama vuosi sitten. Olen ollut usein todella yksinäinen, mutta onnekseni minulla on myös muutamia todella hyviä ystäviä. Se ei kuitenkaan auta, jos he ovat toisella puolella suomea tai todella kiireisiä. Olen niitä ihmisiä, jotka omaavat tiukan, pienen ja luotettavan lähipiirin. En ennen helposti edes puhunut vieraille. Ystävyyteni kestävät lähes poikkeuksetta vuosia ja vanhojenkin kanssa pidän hiljaista yhteispitoa. En siis ole todellakaan kohdannut vuosien yksinäisyyttä. Tosin se oli yksi isoimmista peloistani ja sai minut myös eristäytymään, loogisesti, muista. Ehkä ajattelin, että mieluummin olen yrittämättä kuin tulen torjutuksi. Koulukiusatun ikuinen pelko on varmasti siirtynyt kivasti aikuiselämään myös siinä, että pelkää muiden alkavan kiusaamaan. En ole ehkä se kaikken normaalein 24 vuotias tallaaja maan päällä, mutta ei kukaan meistä taida olla. Minä vain en enää piilottele sitä tosiasiaa ja saatan pelottaa ihmisiä sanomalla suoraan asioista.
Tuntuu todella typerältä sanoa tämä, mutta Kokki on tehnyt minulle hyvää. Hän on niin perhanan avoin ja lähestyttävät, että siinä vieressä seistessä ottaa vähän edes opikseen ja tulee imaistuksi mukaan. Hän kannustaa minua jatkuvasti olemaan sosiaalisempi ja sitten kun tulen kaikkeni antaneena ja väsyneenä kotiin, antaa tilaa. Olen äärimäisen selkeä intovertti, joka kyllä pitää ihmisistä, mutta kaipaa latautuakseen hiljaisuutta. Silti rakastan iltoja, joihin muut ihmiset liittyvät.
Tämä sosiaalisuus on todella johtamassa ystävyyksiin ja en voi kertoa, kuinka onnellinen olen siitä. Aikusena kun tuntuu olevan hankalaa saada ystäviä oikein mistään. Lapsena saattoi mennä jonkun luokse ja pyytää tuota ystäväkseen ja sitten leikkiä. Done deal. Näin minä ja pitkä aikaisin ystäväni aloitimme yhteisen taipaleen. Koska en nykyisessä koulussa osallistunut juuri bileisiin jäin sielläkin ulkopuolelle ja tunsin itseni todella yksinäiseksi. Ajattelin, että minussa oli jotain väärin, mutta todellisuudessa mikissä oli masennus sekä se, etten oikeasti ollut tai ole kiinnostunut aiheestani. Minun intohimoni ovat kaukana kaupallisesta, vaikka olen siinä hyvä. Niimpä ystävyyksien tekeminen rysähti puhtaasti omaan aktiivisuuteen ja siihen, että olin todella sairas. Masentunut ihminen ei vain välttämättä jaksa olla sosiaalinen ja koska opiskelijakulttuuriin sidottu juominen kiinnosti minua yhtä paljon kuin hiihto kesällä… Olin ulkopuolinen. Tänäkin päivänä olen koettanut puhua kouluni edustajille alkoholittomien tapahtumien puolesta, mutta idea on kerrassaan hullu heidän mielestään. Minulle ne tapahtumat olisivat olleet ehkä avain sosiaalisuuteen.
Nyt neulonnan kautta olen kuitenkin ottanut härkää sarvista ja saanut lotto voiton. Molemmat tytöt ovat täysin erilaisia, eri taustoilla ja ihanan uusia ajatuksia! Toinen on kasvissyöjä ja toinen taas rakastaa liharuokia. Silti saatamme kolmestaan istua iltaa sovinnossa ja keskustella eri aiheista sujuvasti. Toinen ei halua lapsia, toinen haluaa. Toisella on jo mies sekä talo, toista tuin juuri erossa. Olemme koulutuksiltamme täysin eri kohdissa. Nämä ovat sellaisia ihmisiä, joita halusin elämääni. He rakastavat samoja asioita, heillä on erilaisia näkemyksiä ja he eivät ole todistaneet minun blondi vaihettani, joka oli lähempänä oranssia. Heidän kanssaan saan kokea uudenlaista ystävyyttä. Enkä malta odottaa sitä.
