raskaustestejä

Viime kerrasta on liian kauan, mitä teille kuuluu?

Minä ja kokki olemme yhä onnellisesti yhdessä. Muutimme omakotitaloon, jossa on puutarha. Minulla ei ole aavistustakaan mitä tekisin sillä. Olemme muuttaneet elämäämme huimasti. Kokki ei ole enää kokki, sillä hän päätti vaihtaa alaa minun ja meidän tulevaisuutemme sekä oman mielenterveytensä vuoksi. Ravintola-ala ei sovi, jos haaveilee suhteellisen selvästä työyhteisöistä, kohtuullisesta palkasta sekä työajoista, jotka eivät aja kaikkia osapuolia hulluiksi. Lisäksi tällä alueella fiinein ravintola on s-ryhmän ketju. Minä sain vakituisen työn, mutta lähdin muutaman kuukauden päästä kun pomoni heitti minua kohti mukin. Luonnollisesti työkkäri rankaisti tästä törkeästä koeajan lopetuksesta karenssilla. Olisi kuulemma pitänyt antaa liiton tms. tulla työpaikalle ja sotvia asia. Minä en ole ollut ikinä ylpeämpi kun pystyin kerrankin asettamaan oman mielenterveyteni ykköseksi. 

Luonnollisesti tosin masennuin uudelleen, sillä suorittajana tunnuin epäonnistumista ja jatkuvat takaiskut työnhaussa olivat hurjia. Olen yhä työtön ja harkitsen itse amikseen lähtöä. En sovi bisnes maailmaan. Oli kamalaa tuhlata sen opiskeluun kolme vuotta vain huomatakseen, että olen täysin väärällä alalla. 

Lätinät sikseen, sillä otsikkohan on oikea clickbait queen. Istuin hetki sitten pöntöllä tikku kädessä ja ensimmäistä kertaa elämässäni rukoilin kaikilta jumalilta maailmassa kahta viivaa. Kyllä, kahta. Jos joku ei tiedä, mitä se tarkoittaa suomennan tässä: kaksi viivaa = raskaana. En ole saanut edes hyvin tarkalla katseellani kuin yhden. Myönnän, että tein testin tosin ennen kuin edes kuukautisteni piti alkaa. Mahdollisuus on siis yhä olemassa. Pelkään, että olen kuvitellut kaikki oireet. Me nimittäin päätimme jättää ehkäisyn. Epäilin yhä ehkä hieman omaa haluani, kunnes tosiaan tajusin pidättäväni henkeäni tikun yllä sillä viime päivinä nännini olivat tulessa ja koin päivittäin huimausta. Minä haluan tulla äidiksi. Olen aina pyöritellyt asiaa päässäni, mutta jokin siitä teki tänään konkreettista. 

Rakastuminen on saanut minusta esiin uusia puolia. Olen antanut itseni oikeasti jopa uskoa onneen ja pieneen perheeseen. Jotenkin tämä on saanut masennuksen katoamaan, kun on vihdoin myöntänyt että minun menestystäni tuskin koskaan mitataan rahassa tai omaisuudessa. Olen onnellinen kun voin mennä auttamaan läheisiäni, tehdä kotitöitä sekä rakentaa sujuvaa arkea. Työttömyys on, kiitos hallituksemme, tällä hetkellä uskomattoman stressaavaa. Minä en päässyt minnekkään aktiivimallissa todistamaan, että olen aktiivinen. Miksi? Työkkärin kaikki kurssit olivat täysi ja vapaaehtoistyö ei ole työtä. Luonnollisesti leikkuri heilahtaa. Olen leimattu huonoksi kansalaiseksi kun en pärjää vastavalmistuneen papereilla kilpaillessani 80 muun kanssa, joista varmasti osalla on jopa kokemusta.

Silti tässä kaikessa kaamoksessa päätimme, että lapsi on tervetullut. En usko, että koskaan on aika, jolloin voi sanoa: nyt, nyt on hyvä. Aina tulee olemaan jotain. Lisäksi haluamme vauvan tuntevan isomummonsa, olevan mahtavan perheemme ympäröivä ja meidän nuoria. Kaiken tämän sidoimme kun aloimme etsiä kihloja. Niistä lisää myöhemmin.