Arjen romantikko

Ystävänpäivänä me olimme olleet yhdessä kuukauden. Emme juhlistaneet asiaa mitenkään muuten kuin toivottamalla hyvää ystävänpäivää. Eikä minusta tarvinnutkaan. Lisäksi olin hellänä ystävän muutosta ja Kokki piti minusta hyvää huolta. Lisäksi kävimme tapaamassa isäni – siitä myöhemmin lisää.

Tämä päivä on mennyt hyvin. Kokki on alkanut pikku hiljaa tekemään aivan pieniä asioita puolestani. Hän laittoi kaappeihini reippaan vuoden jälkeen kahvat kun olin kaupassa. Hän koettaa korjata rikki menneen oven ja vaihtaa lamput sekä vei kuolemalta tuoksuvan roskiksen pois. Hän myös tiskasi kun olin kaupassa. En voi sanoin kuvailla sen tunteen suuruutta, kun saavut kotiin ja joku on tehnyt ikuisuus projektit alle puolessa tunnissa! Pussailin hyvän aikaa hymy korvissa. 

Minä olen romantikko. Myönnän sen suoraan ja kovaan ääneen. Rakastan söpöjä romanttisia tekoja. Tämä oli mielestäni romanttista. Hän teki puolestani jotain aivan ihanaa. Hän ei nostanut siitä suurta meteliä vaan hymyillen otti kotiin vastaan kun minä silmät pyöreänä katselin ympärilleni. Minun romantiikkani on tätä – arjen romantiikkaa. Sitä kun mies pitelee kädestä koiran kanssa lenkillä ja pussaa teinipoikien edessä, jotka ovat juuri huomautelleet jotain kakkapussiin noukkimasta sisällöstä. Hän tuo minullekkin lasin vettä ja hieroo päätäni pestessään hiukset. Sekä sanoo pitävänsä minusta paljon tai kuinka ihanaa on ollut. 

Minä koetan joka aamu nousta sen verran aikaisemmin, että saan kahvin keittymään hänelle. Teen ruokaa ja leivon sellaisia, mitä hän ei itse jaksaisi. Jätän pieniä viestejä ja hieron käsiin rasvaa iltaisin. Minä pussaan ja kosketan aina kun kävelen ohi. Nämä ovat pieniä asioita, jotka tekevät kokonaisuudessaan paljon.