Happy as a button
Menin lauantai yönä kokin luokse. Takana oli pitkä päivä. Halusin vain hänen käsivarsilleen ja unohtaa kaikki perheeni huolet. Halusin olla vain pienessä kuplassa, joka ympäröi vasta ihastuneita ihmisiä. Sitä minä sain. Kokki oli äärettömän iloinen saadessaan minut kokonaisen päivän ennen kuin piti. Se halaus ja lämmin suudelma olivat kuin unelmista. Lisäksi muistin hänen kertomansa fantasian, jonka mukaan olin myös pukeutunut. Kyllä, vietin kolme tuntia kampauspöytäni ääressä vain laittaen itseäni häntä varten. Oloni oli jumalaisen seksikäs kun kävelin ulos ja se myös tuntui. Se oli ihanaa. Eikä tämä suinkaan jäänyt kehuitta. Kokki ihaili minua salaa silmäkulmastaan ja sormet eivät pysyneet poissa millään.
Yksi asia, mitä kokki on todella minussa muuttanut, on ruuan syöminen. Minä söin simpukoita. Asia, jota en ikinä uskonut tekeväni. Hän suhtautuu ruokaan sellaisella intohimolla, että rakastan hänen liikkeidensä seuraamista keittiössä. Se sytyttää minut tavalla, jonka ei pitäisi olla mahdollista. Kokki on niin itsevarma, määrätietoinen ja seksikäs. Jokainen soluni kehrää kun ajattelen häntä keittiössä.
Toinen, mikä on muuttunut paljon, on seksi. Se ei ole enää seksiä. Se on jotain aivan uutta. Melkein sanoisin meidän rakastelevan. Kokki on intohimoinen, valloittaa jokaisen sentin vartalostani uudelleen ja uudelleen. Hän on kyltymätön ja samaan aikaan niin lempeä. Hän kuiskaa juuri oikeat sanat, vetää juuri oikeaan aikaan hiuksista ja kuuntelee minua kuin millään muulla ei olisi merkitystä.
En ikinä olisi uskonut, että vietän lähes kolme päivää jonkun seurassa, enkä ahdistu. Ennen se oli täysin mahdotonta. Nyt hakeuduin Kokin lähelle. painoin nenäni selkään ja vedin hänen tutuksi tullutta tuoksuaan sisälleni. Tunsin oloni turvalliseksi.
Kokki tapasi myös äitini, jonka mielipiteellä on paljon väliä. Hän auttoi pöydän kattamisessa, oli herrasmies ja ne lempeät hipaisut jotka kulkivat välillämme saivat äidin hymyilemään. Hän myöhemmin laittoi, tiedustelun jälkeen, meidän olleen ”äärettömän suloisia yhdessä”. Seuraavana päivänä Kokki myös tapasi parhaan ystäväni, joka on myös kokki. Hän kiusoitteli ystävääni, auttoi ja muutenkin hurmasi melko täysin. Hän piteli minua lähellään ja samaan aikaan varmisti, että kaikki meni hyvin. Hän kutsui ystäväni syömään ja totesi minunkin olevan tervetullut. Sydämeni paisui. Hän halusi tutustua ihmisiin, jotka ovat minulle tärkeitä.
Yöllä heräsin kun hän kuiskasi korvaani: ”sä olet niin ihana. Sä olet niin hyvä. Sä olet niin kaunis”. Teeskentelin nukkuvani, sillä silmiini kohonneet kyyneleet olivat jotain, mitä en uskaltanut vielä näyttää.