Kihlat

Kun vuosi vaihtui 2018 koin ehkä elämäni yhden ihanimmista hetkistä. Kokki nouti shampanjaa ja kun kello oli 00.01 hän kysyi: ”mennäänkö tänä vuonna kihloihin?” Minä olin pakahtua riemusta. Oli ihanaa, että mieheni varmisti minulta, että vastaus olisi kyllä, kuitenkaan kosimatta. Olen ollut hyvin selvä siitä, kuinka vihaan merkkipäivinä kosivia ihmisiä. Sen verran pitää vaivautua kalenteriin merkkaamaan vain meille tärkeät päivät. Mummoni, isäni ja Kokin siskonlapset ovat kyselleet jo pitkään sormusten perään. Mummo on kyllä tässä ollut kampanjapäällikkönä alusta lähtien. Koska hän on jo yli 90 sekä rakkaimpia sukulaisiani, pyysin Kokkia ottamaan mummoa vähän huomioon. Miestä ei onneksi tarvinnut paljoa suostutella. Tuntuu varmaan hölmöltä, että oikeasti haluan mummoni mukaan kosintaan! Minua ei haittaa kuitenkaan jakaa, sillä on ollut ihanaa kuulla Mummon reaktiosta sormuksiin ja kuinka innoissaan tuo on tuputtanut Kokille sormusten kuvia, jotka on huolella leikattu lehdestä. On ollut ihanaa kuunnella muisteluita vaarin kosinnasta, omista sormuksista ja kuinka häät menivät. Lisäksi hän on osannut painostaa sanoilla: ”Ainoa asia, mitä enää odotan on teidän kihlat”. Lyön pääni vetoa, että kyllä kohta puhe muuttuu häihin tai vauvaan!

Olisimme jo varmaan kihloissa, elleivät suomessa sormukset maksaisi jalkaa sekä kättä. Niimpä päädyimme tilaamaan sormukset lopulta netistä. Minun ensimmäiseni oli titaania ja kolho kuin hautuumaa. Luojan kiitos se oli aivan liian iso! Kokki katsoi ilmettä kun sovitin sitä ja totesi: ”ei, tätä sä et pidä. Sä ansaitset jotain kaunista”. Niimpä etsimme toisen ja pian hopeinen sormus sinisellä korukivellä oli valittu. Se on niin näköiseni! Nyt odotan sen saapumista innolla. Ihanaa, että mies ymmärsi minun vaatimattomuuteni päälle ja sanoa myös stopin, kun tajusi etten oikeasti ollut iloinen sormukseen. Hän osaa opettaa, että on täysin oikein haluta kauniita asioita.

Olemme päättäneet pitää kihlajaisjuhlat ja moni odottaa vain päivämäärää. Aiheuttaisin varmaan sydänkohtaus alloon, jos vitsailisinkin ei:stä. On ihanaa kuulla, kuinka molempien suvuissa asiaa odotetaan. Teknisemmät nuoret ovat kuulemma aina tarkistaneet kuvistani, ettei ole uusia sormuksia tullut ja raportoivat edelleen. 

Jos sormukset ovat täällä ennen äitienpäivää, uskon kihlajaisten olevan sen lähellä mummon riemuksi. Olen pyytänyt, että kokki tekisi jotain vähän romanttista. Tiedän kyllä tismalleen mikä sormus minua odottaa eikä se ole spontaani yllätys. Oikeastaan olen tyytyväinen siitä. Minusta oli Kokilta ihana veto varmistaa, että olen valmis. Hän tietää, että stressaantuisin liiaksi yllätyksistä ja kun olen neuvomassa hän saa hetkestä meille helpomman. Mieheni ei ole kovinkaan hyvä yllätyksissä tai suunnittelussa… 

Isältäni kokki ei pyydä kättä ja mummon siunaus sormuksille pitää saada. Oikeastaan sen jälkeen pitää vain miettiä, koska me haluamme käydä maistraatissa. Minulle kihlat todellakin nimittäin ovat lupaus naimisiin menosta. 

 

suhteet oma-elama rakkaus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *