Kultainen huone
Kokki tuli vihdoin auttamaan remontissa ja älähti kuin potkaistu koira nähdessään kämppäni. Yksin siirretyt huonekalut olivat sekavana kaakoksena keskellä olohuonetta ja keittiöni räjähtäny. Hän vihdoin ymmärsi miksi olin ollut niin ahdistunut viimeiset päivät. Hän nappasi syliin, käski minut hetkeksi lepäämään ja tarttui hommiin. Seuraavan päivän iltana makuuhuoneemme oli maalattu ja valmis listoja lukuunottamana. Kolmannen kerroksen kokki oli maalannut yksin kun olin sammunut lampun tavoin sängylle. En ollut herännyt siihen, kun hän oli käärinyt minut peittoon ja antanut kuulemma pusun otsalle. Olin vain ynähtänyt ja jatkanut tuhinaani. Silmät sikkuralla, kuolaa poskellani tapitin uutta makuuhuonettamme.
Aikaisempi tapetti oli paljastanut alleen rakentajien laiskan asenteen ja huonot kittaukset, joita olin sotinut täysin yksin. Löysimme maalatessa uusia kittausta kaivanneita kohtia, mutta emme enää välittäneet ja minä huomasin kiintyneeni hieman rosoiseen seinään maalatessani. Kattoa en uskaltanut enää katsoa, sillä rautakaupassa pyydettyäni kattomaalia olin saanut vesioheinteista, joka olikin meidän kattomateriaalillemme ehdoton: nounou. Sain kirjaimellisesti osan katosta niskaani. Pientäpintaremonttia – yeah right.
Kun uniset silmäni tapittivat huonetta tunsin lämmön sykähtävän sisälläni. Kokki oli maalannut aiemmin pohjamaalilla nimemme seinään sydämen kanssa sille kohdalle, jolle suunnittelemme sängyn menevän. ”Että yölläkin muistetaan, vaikka oltais oltu vähän äkäisiä kun mennään sänkyyn”, Kokki totesi kun käännyin ja näin hänen tekstinsä. Kuvasta tuli tykätyin omassa sosiaalisessa mediassani huippu vauhtia. Nyt koko huone oli kuitenkin muuttanut ja oli lähes kultainen vanhan jalkalampun valossa. Se tuntui kodilta.
Fiksuna miehenä kokki oli myös tajunnut, kuinka hänen vastahakoisuutensa hoitaa omaa muuttoaan eteenpäin oli vaikuttanut minuun. Olemme ottaneet nyt selvää sakoista sun muista ja suunnitelleet jokaisen remontin vaiheen loppuun. Ehkä pienin osa asunnosta on valmis, mutta kun Kokki käytti useamman tunnin huonekalujen asetteluun ja minulle pienten soppien tekemiseen, kaikki huonekalut ja tavarani ovat yhdeksässä neliössä yllättävän mukavasti. Hän on hukuttanut minut työintoonsa ja siihen, kuinka lempeästi hän jaksaa huomioida minua.
Ahdistus ja stressi ovat helpottaneet, eivät ehkä kadonneet, mutta voin nyt hengittää. Täysin vapaasti ja ilman pelkoa maailman lopusta. Lisäksi Kokki ei nauranut kun avasin tilaamani kosmetiikat ja vietin seuraavat puolituntia nuuhkien, kokeillen ja huokaillen. Hän ymmärsi, että niillä minä jaksaisin remontista läpi ja ne olivat minulle tarpeellisia.
