Luen siis olen pt. 2
Kirjat olivat pakomaailma karusta todellisuudesta. Alkoholisoituneen isän kanssa eläminen ei ollut helppoa sekä sisareni piti huolen siitä, etten ikinä saanut istua television edessä rauhassa. Niimpä kirjoista tuli parhaat ystäväni jo käytännöllisyyden vuoksi. Rakensin itselleni pesän vaatekaappiini, jonne kukaan ei voinut nähdä ja suljettu tila tuntui turvalliselta kun talossa kaikui vain huuto. Muita lempi lukupaikkojani oli erään kallion kivi, saunan lauteiden alla sekä tietenkin sängyn alla. Kun luin uppouduin täysin kirjojen maailmaan. Kun luen menetän kaikki aistini. En kuule mitään, näe mitään muuta kuin sivut ja hädin tuskin tunnen pakaroitteni puutumista. Koulussa niiden avulla kykenin piiloutumaan kiusaajilta ja olemaan edes jonkun seurassa jos kaverini olivat kipeinä tai olimme nahistelleet.
Kirjoissa parasta oli se, että saatoin olla kuka tahansa muu kuin laiha tyttö, joka hädin tuskin uskalsi aluksi katsoa maasta ylös. Kirjojen avulla sain tietyn laisen itsetunnon ja kunnian tuneen. Tietynlainen moraali pureutui minuun ja empatia, jollaista tuskin olisin saanut ilman niitä tuhansia elämiä, jotka elin kirjojen kautta. Aloin nousemaan pikkuhiljaa kiusaajiani vastaan, vaikkei siitä iloa koskaan varsinaisesti ollutkaan. Lopulta totesin, että olisin sitten vain itseni kun mikään muu versio ei ollut kelvannu. Aloin tuomaan omia mielipiteitäni julki ja vuosia myöhemmin vanhat kiusaajani ovat joskus baarissa jutelleet, kuinka pelottava olin niin aikuismaisena. Ehkä se olikin ollut syy minun alas panemiseeni.
Lukemalla opin myös itsestäni paljon. Olin älykkö ja kannustin aina fiksuja ja ovelia hahmoja. Hermionesta aina Tyrion Lanisteriin saakka olen ollut syrjittyjen puolella tai kuten Tyrion sanoisi:
2/3 osuu
Olen lukenut niin paljon, että epäilen sen vahvasti vaikuttaneen persoonaani. Olen imenyt vaikutteita kuin sieni sieltä, mistä olen saanut niitä. Kun katsomme Kokin kanssa Game Of Thronesia hän huomauttaa, kuika minä ja Tyrion olisimme suorastaan kuolettava yhdistelmä. Kun katson Hermioneta näen itseni nuorena. Tyttö, joka ei oikein sopinut joukkoon, kantoi jotain ”häpeää” veressään, harvoja hyviä ystäviä ja todellinen rakkaus tietoa kohtaan. Lisäksi imen vaikutteita yhä ja huomaan esimerkiksi ottavani joitain hahmojen tapoja käyttöön, jos ne vaikuttavat todella kiinnostavilta. En aloittanut joogaa sen vuoksi, että se oli trendikästä. Aloitin sen, koska eräässä kirjassa sitä kuvailtiin niin hienosti ja pitämäni hahmo rakasti sitä. Sama kävi ruuan laiton kanssa…
Kirjoissa on valtaa, sillä ne viestittävät meille asenteista, tavoista ja tunteista paljon. Erityisesti niissä on valtaa, sillä kaikki tapahtuu meidän päämme sisällä. Siellä sensuuri on melko olematonta ja omat alitajuiset ajatuksemme vaikuttavat lopputulokseen vahvasti sitoen kirjan jotenkin osaksi meitä.
