Isäni on elämäni hankalimpia miehiä. Lapsuuteni ei ollut normaali, koska opin jäljittämään humalassa olevan isäni ja puhumaan venäjää sen verran, että sain rekka miehiltä vodkaa ja tupakkaa. Samalla isäni on kuitenkin koettanut tehdä parhaansa. Hän on aina koettanut tarjota minulle kaiken, mitä tarvitsen tavaroiden suhteen. Hän hankki minulle läppärin kun pääsin erityiseen lukioon, hän osti auton, jotta pääsin harjoitteluun. Hän on auttanut kotieni tauluissa ja hyllyissä. Hän on korjannut niin monta asiaa elämäni aikana. 

En voi sanoa, että luottaisiin häneen ilman varauksia kohtaan. Joitain asioita ei vain voi korvata materialla. Syvimpiä arpiani on, kun kysyin alakoulu ikäisenä isältäni tämän ryyppy putken jälkeen: minä vai pullo. Isäni vastasi pullo. Iän myötä hän on kuitenkin pehmentynyt ja rakastan häntä. Hän vain ajaa minut tällä hetkellä hulluksi. Olen oppinut nielemään vihani ja suurimman osan muistakin tunteista. Olen kuitenkin aina välillä napsahtanut ja luonnollisesti se on ollut näyttävä tapahtuma kerran vuodessa kunnes opin käsittelemään tunteitani ja olemaan nielemättä niitä.

Kokki on hyvin pätevä mies käsistään kuten pidempään lukeneet tiedätte. Halaun kuitenkin tehdä parhaani, mitä pienenä papereita rakastavana hiirenä voin. Minä olen hoitanut kaikki aikataulut ja ostot sekä tilit. Maalannut niin paljon kuin voinut ja pitänyt osapuolet ajan tasalla. Plus oikeasti olen mestari kittaaja. Viime aikoina olen kuitenkin oppinut paljon remontoinnista ja esimerkiksi minä maalasin yksin meidän tehosteseinämme, joka paljastui melkoiseksi imuriksi maalin suhteen. 

Kun uusi keittiöni tulee tänään, ajattelin helpottaa kaikkien töitä tyhjentämällä pakastimen sekä jääkaapin uuteen jääkaappipakastimeen, jos sen voisi jo laittaa oikealle paikalle. Ajattelin, että kahden ison kodinkoneen pois saaminen olisi aikas kätevää. Ajattelin kuitenkin soittaa isälleni, joka rakentajana on ehdoton ykkönen kaikissa päätöksissä. Selitin asiani aikaisin aamulla, koska en tiennyt milloin keittiö tulee. Itseasiassa odotan keittiötä yhä. Isäni: ”Älä nyt päätäsi vaivaa näillä. Me miehet hoidetaan. Ihan turhaan hermoilet”. Olin nukkunut kolmetuntia kiitos naapurissa olevan tapahtuman. Nielin kieleni etten alkaisi todella äksyillä. Nimittäin olen saanut kuulla kyseisen lauseen hieman liian usein näinä kuukausina. Tiedusteluni mahdollisuuksista tai ajattelevainen ehdotus on kuitattu mitätöimällä. 

Isäni on vanhan kansan mies. Naiset kuuluvat hänen maailmassaan pääasiassa keittiöön ja lapsien kanssa. Tosin keittiön rakennus ei kuulu meille. Hän on kuitenkin ylpeä siitä, että olen korkeakoulussa. Hän kuitenkin teki elämästäni helvettiä kun en seurustellut vanhapiika vitseillä. Välillä tuntuu kuin en voisi tehdä mitään oikein. Sitten kokin kanssa hän on täysin erilainen. Kokin mielipiteillä on usein väliä ja kun tuo sanoo tismalleen saman asian kuin minä viisi minuuttia sitten se ei olekkaan enää: häsläämistä tai turhaa. Eikä kokki sano mitään, koska hän haluaa olla tietenkin hyvissä väleissä isäni kanssa. 

Onneksi remontti on loppusuoralla, sillä kaipaan sitä, ettei minun tarvinnut soittaa isälle ja kysyä neuvoa. Haluan palata haukkumaan siskoni surkeaa aviomiestä. Siinä onkin yksi melkoinen blogipostaus. 
 

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että isäni kuvittelee minut tismalleen tämän ikäiseksi ja tälläisellä asenteella:

Todellisuus on lähempänä tätä: 

Because Sheldon Cooper is my patronomus…