Lemonade
Huomasin HBO:n etusivulla Beyoncen mainoksen ja kun se siinä niin hanakasti oli pyörinyt niin päädyin katsomaan.
Sanotaanko nyt näin, että Slam Poetryn ja musiikkivideoiden suurena ystävänä olin melko häkeltynyt. Queen B:n tuotantoon olen tutustunut vasta hiljattain ja alkanut niitä jammailla salaa. Nyt sitten tapitin tunnin tämän naisen tuotosta ja fiilis on aika: rpwojdnvgieolsmkd.
Ensinnäkin videon puvustus, lavastus jne. on hyvin vaikuttavaa. Puvuissa on käytetty eri aikakausia, kulttuureja, tyylejä, mutta ne ovat tosin hyvin Beyonce tyylisiä. Tosin, Beyoncella oli jo hetken housut, joten nyt hän on sitten virallisestikkin feministi… Miljööt taas ghettosta plantaasia kartanoihin kertoivat omalla tavallaan hyrin erilaisia tarinoita ja jotain Beyoncen taustasta. Aiemmin julkaistu Formation räjäytti pankin sillä tosiasialla, että Beyonce on lähtöisin värillisestä perheestä. Satuday Night Live teki siitä mahtavan videonkin.
Sanoma oli eniten pettämisessä ja kuinka siitä voi selvitä. Vaiheista jokaisella oli oma vaikuttava musiikkinsa ja runoutta. Runot olivat hyvin samaistuttavia naisen näkökulmasta ja lempikohdakseni nousi kuulle puhuminen. Laulut olivat melko rajuja, mutta sellaisia tunteita pettäminen meissä herättää. Arvostin albumin raakuutta, jolla aidoista tunteista puhuttiin. Lisäksi pidin siitä, kuinka erilainen se oli.
Lisäksi albumin lopussa selvisi keneltä se on nimensä saanut. Tarina oli jotenkin liikuttava.
Beyonce todella onnistui yllättämään minut niin taiteellisesti kuin emotionaalisesti puolelleen. Albumi on katsottavissa HBO nordicilla kello 23 asti.
PS. Luojan kiitos Lily tuli järkiinsä mainosten kanssa.
