Rakastan elokuvia. Niiden kautta pääsee näkemään toisen todellisuuden, elämän. Päädyin katsomaan Captain Amerikan, koska rakastan Peggy Carteria omassa sarjassaan. Herra Amerikka kuuluu siihen tarinaan niin syvästi, että olikin aika katsoa elokuvat. 

Näyttelijä kasti sai minut hihkumaan innosta. Lukuisia lempinäyttelijöitäni löytyi elokuvasta ja erityisesti olin innoissani Hugo Weaving (Taru Sormusten Herrasta ja Hobitissa Elrond). Hän on minusta loistava näyttelijä ja ne kulmakarvat… Tosin Red Skull ei niitä juurikaan tarvitse, mutta herran ääni on sellainen, että kylmät väreet juoksevat selässäni. Lisäksi olen ollut ihastunut vuosia Richard Armitagen – puhtaasti koska hän on niin helkutin komea ja britti. Lisäksi Stanley Tucci oli yllättävä ilahdus ja oih… Sebastian Stan varasti sydämeni Hulluna Hatun Tekijänä Once Upon A Timin näyttelijänä. Dominic Cooper ja Haley Atwell ovat molemmat myös vakuuttaneet minut Agent Carter sarjassa. Näyttelijöitä oli siis monia ja jopa Game of Thronesin upean Natalie Dormen kirjaimellisesti pyörähtää elokuvassa suukon ajan. Kuten listasta huomaattekin, minulla nikottelee jo hieman erään tärkeän aiheen kanssa: Bechdelin testi. 

Bechdelin testiä se ei läpäise. Ensimmäisen kohdan kohdallakin on jo ongelmia, sillä Carterin lisäksi elokuvassa ei ole oikeastaan kuin koristeita. Hän ei myöskään keskustele keskustele suoraan muiden naisten kanssa saatikka muusta kuin miehestä. Tästä syystä otan yhden tähden pois elokuvasta. Eli jos haluat jotain feminististä – en laskisi tämän varaan. Peggy on toki toimiva ja hieno hahmo, mutta pelkän elokuvan perusteella ei laisinkaan niin loistava kuin omassa sarjassaan. Oikeastaan hänen pää tehtävänsä on olla hieman pomotteleva ja Kapteenin rakkauden kohde – mikä ei ole yllättävää naisen rooleissa. 

Tarina on hyvin tyypillinen: altavastaajasta tuleekin voimakas ja haluttu sankari. Hän taistelee pahaa vastaan ja voittaa. Kapteeni Amerikka on tavallaan hellyyttävä ja vetoava tarina moniin kohde yleisössä oleviin. Hyvin laiha, sairasteleva ja kaukana ihanne sotilaasta oleva Steve Rogers koettaa epätoivoisesti värväytyä armeijaan päästäkseen sotimaan toisessa maailmansodassa. Hän pääsee tiedemiehen kynsiin ja tämä tekee hänestä super sotilaan, joka tarkoittaa melkoista make overia. Steve kasvaa oikeaksi mallipojaksi ja kehittää yli-inhimilliset kyvyt. Toiminta alkaa heti ja jatkuu oikeastaan katkeamatta läpi elokuvan. Ensin kapteeni kuitenkin pääsee malli pojaksi kansalle rekryämään sotilaita sekä saamaan tavalliset kansalaiset tukemaan joukkoja meren takana. Mahtavat showt ovat osana probagandaa. 

Myönnän nauttineeni Captain Amerikan vartalosta myös – sue me.

Amerikka. Elokuvassa on hyvin amerikkalainen fiilis. Amerikkalaiset tulevat pelastamaan Euroopan. Amerikka on loistava. Oikeastaan eurooppalaisia maita ei muuten kuin mainita. Huomasin jopa, että suomi ei näy kartoilla. Pahikset ovat tietenkin saksalaisia, mutta lopulta irtautuvat Hitleristä erikseen. Red Skull on loistava pahis hulluna ja itseään jumalana pitävänä miehenä. Helposti vihattava hahmo tietenkin. 

Elokuvassa on koko ajan menevä fiilis ja tylsää hetkeä ei tule. Minun lempi kohtani on kuitenkin kun Peggy ja Steve, joka on vasta matkalla muutokseensa, istuvat autossa. Steve osoittelee missä on saanut selkäänsä. Peggy ihmettelee miksei hän juossut pois ja Steve toteaa, ettei hän voisi sen jälkeen lopettaa juoksemista. Pitää vain taistella vastaan ja uskoa, etteivät he voi sanoa loputtomasti ei. ”I know little what’s that like. To have every door shut in your face” – Peggy toteaa. Tämän jälkeen Steve ihmettelee mitä kaunis nainen edes tekee armeijassa. Tämä on oikeastaan ainut hetki, mikä on elokuvassa aiheutti minussa vastakaikua. Oikeastaan pidin elokuvan alkuvaiheista eniten kun Steve joutuu käyttämään älyään ja on hyvin herkkä. Lopussa liika testosteroni aiheuttaa pieniä vastareaktioita.

Elokuva toimii, jos pitää menosta, meiningistä. Peggy on sentään myös mukana taisteluissa ja vääntää hieman miesten kanssa kättä. Se on iloinen plussa. Tosin ihan ei päässä Jessica Jones tasolle. 

Captain Amerika The Fist Avanger on kelpo leffa illalla katsottavaksi. Olen Marvell fani ja luen hieman liikaakin sarjakuvia. Batman on edelleen lempi hahmoni kaikista. Itse antaisin ehkä 3/5 tähdestä.