Minun kruununi
Hiukseni ovat aina olleet yksi lempi osa kehostani, koska niitä voi muuttaa niin helposti. Hiuksissa mikään ei ole juurikaan pysyvää ja muutoksia on hyvin helppoa tehdä.
Oma luonnollinen värini on hyvin tumman ruskea, lähes musta. Se on kaunis, mutta pitkällä juoksulla käy tylsäksi. Voin olla vuosia värjäämättä hiuksiani aivan surutta kunnes haluan vaihtelua. Olen tässä mielessä kuitenkin onnekas. Silmäni ja hiukseni ovat oikeastaan lähes tismalleen samaa väriä luonnostaan ja tätä monet ihmettelivät kun olin lapsi. ”Kuinka voikaan olla noin syvää ruskeaa?” On varmaan lempi lausahdukseni.
Kun olin lapsi, äitini ei antanut minun leikata lyhyitä hiuksia. Joka aamu istuin hänen eteensä ja hän harjasi hiukseni laittaen niin ja niin monta lettiä tai ponihäntää kuin pyysin. Hän ei osannut kuin normaalin letin, mutta ei se haitannut. Oli mukavaa nojata äidin pehmeään kehoon vielä hieman unessa ja antaa hänen selvittää pitkät hiukseni. Rakastan yhä sitä, kun joku harjaa hiuksiani ja se on lähes yksi niistä harvoista tavoista, joilla minut saa sulamaan täysin.
Kun olin pääsemässä ripille minä marssin kampaajalle ja pyysin saada lyhyen tukan. Sain sellaisen ja rakastin vuosia lyhyttä peikkotukkaani. Se oli hauska ja palaan varmasti vielä siihenkin malliin. Olen myös ollut blondi muutaman kuukauden ja todennut, ettei se todellakaan sopinut minulle. Minulle on myös tehty permanentti, elämäni suurin virhe. Se saattaa myös osittain johtua siitä, että kampaajani oli nuori ja ei tainnut juuri kuunnella pyyntöjäni siitä, etten halunnut tiukkaa käkkärää…. Oikean kampaajan löytäminen on ehkä yksi tärkeimmistä asioista, joita elämässä voi olla.
Hiusväreistäni pidin pitkään punaisesta, mutta luonnollinen värini olisi vaatinut blondausta oikean sävyn saamiseksi sekä värin ylläpito oli jäätävää työtä! Punaisten hiusten pitäminen maksoi aivan liikaa. Surkuttelin asiaa pitkään, kunnes puolivuotta sitten rohkaistuin kokeilemaan mustaa. Pelkäsin näyttäväni haamulta, mutta yllättäen sysimusta hiusväri korosti vain kauniisti ihoni vaaleutta, silmiäni sekä punainen huulipunani oli yllättäen paljon kauniimpi. Tyyliini musta sopi niin, kuin se olisi aina siihen kuulunut. Epäilen mustan myös sopivan minulle, koska se on lähellä luonnollista sävyäni ja isäni hiukset ovat kuin korpin sulat.
Koska olen hyvin hajuherkkä ihminen olin myös aivan älyttömän innoissani siitä, kuinka Four Reasonin Take Away väri ei tuoksu lähes laisinkaan! Jos käyttäisin Lorealin tai Garnierin värejä kärsisin hirvittävästä päänsärystä muutaman päivän ihan vain tuotteissa olevien parfyymien vuoksi. Yritin värjätä hiuksiani myös hennalla, mutta se ei toiminut minulla alkuunsa.
Minulle hiukset ovat äärimäisen tärkeä tapa ilmaista itseäni. Niillä kuvastan sitä, millä mielellä tai asenteella olen ja rakastan sitä, kuinka muut kohtelevat niitä, mutta… Jos olen laittanut hiuksiani tuntikausia ja kätesi kurottautuu uhkaavasti niitä kohti, minä puren. Hiuksiini ei saa koskea kun olen nähnyt vaivaa ja suihkuttanut niihin lakkaa sen verran, että välttelen kynttilöitä.
