Virtahepo balettitunnilla

Lapsuudessani asuin maalla ja kaikki harrastukset olivat oikeastaan suunniteltu pojille alunperin. Partio, vpk ja atk-kerho olivat pitkälti suunniteltu poikia ajatellen ja tytöt tungettiin samoihin, sillä pienellä kunnalla ei ollut järkeä järjestää viidelle tytölle sen kummallisempaa tai viidelle pojalle. Eivätkä pojat tietenkään tee tyttöjen juttuja – duh. (Haistakaa sarkasmi viimeisessä lauseessa)

Vanhempani kävivät töissä ja isäni ollessa alkoholisti ei minun harrastuksiini haluttu juurikaan käyttää aikaa saatikka rahaa. Lisäksi isän mielestä vain partio oli kunnon harrastus ja minun leikkimiseni koneilla oli turhaa, koska hänestä ne eivät vieläkään ole tulleet jäädäkseen. Voisin kirjoittaa hänen sanomisistaan kirjan ja kohta kohdalta tieteellisesti osoittaa miten väärässä mies voi olla. Mutta anyways… vaikka olisin kuinka halunnut mennä tanssimaan en ikinä päässyt ja en tainnut edes pyytää. Ymmärsin jo pienenä, että mitä vähemmän pyytäisin, sitä parempi äitini kannalta.

Hautasin siis unelmat tanssista ja liihotin vain metsässä. Nyt sisuunnuin lopulta näihin rakkaus kiloihin ja päätin, että nyt jos koskaan voisin vielä helposti puuttua asiaan. Lisäksi kansalaisopiston tarjoama aikuisten baletti vaikutti hyvältä. Vakuutin itseni siitä, että muutkin ovat yhtä pihalla. Lukihan puku koodissakin: pukeutuminen vapaa, hiukset kiinni. Kuinkas kävikään…

Kun pääsin pukuhuoneeseen minä näin tossuja. Niitä söpöjä tossuja, joita olen nähnyt pikku tytöillä aikuisten jalassa. Olin yksi kolmesta, joilla ei sellaisia ollut. Minuun iski paniikki ja olisin halunnut kirmata pois ja piiloutua. En minä ole ikinä tanssinut muualla kuin klubilla raskaassa humalassa ja yksin kotona. Ei mitään arvokasta liikehdintää siis. Puhutaanko lisäksi lihaskunnostani – sitä ei ole. Keväällä aloitettu juoksu jäi. Vaakamambo ja koiran lenkkeilytys ovat olleet ainoita hikeä nostattavia ja viimeisestä se on lähes noloa sanoa. Rytmitajua on sen verran, että voin naputtaa jalkaa tahdissa – that’s it. Minulla ei ole aavistustakaan hienoista termeistä tai no mistään. Miten kaukana siitä perhanan tangosta edes piti olla ja saiko sillä hinata itsensä ylös?

Tunnilla tilanne ei parantunut. Kaikki muut tunsivat termit, tiesivät miten jalat menevät ja sitten olin minä. Asento viisi, jonka ranskankielinen nimi olisi voinut merkata patonkia minun tietämykseni mukaan, sai minut melkein nokalleen. Pyllähdin myös syvän plien aikana. Asentoni oli kamala, vauhti oli hurja ja pääni sisällä näin tanssivia virtahepoja kun muut olivat ylväitä joutsenia. Pompuissa minä hädin tuskin irtosin lattiasta. Mites tästä selvisin? Nauramalla. Kun takamus osui lattiaan minulta pääsi kunnon nauru. Lisäksi eräs selkeästi kauemin harrastanut tuli sanomaan, että ensmäisellä kerralla hänkin oli pyllyllään. Se lohdutti.

Kyllä minä menen takaisin. Minusta ei varmasti tule joutsensa puolessa vuodessa, mutta ehkä rumasta ankanpoikasesta voisi tulla sorsa? Tai oikeammin tuo virtahepokin on aika kiva 😉

hippo-disney-o.gif

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys

Sisko ja sen sisko sekä oikea soppa

Minun sisarukseni ovat hyvin sekalaista ja sekaista porukkaa. Minulla on sisko äitini puolelta ja sisko, että veli isäni. Olen jotenkuten läheinen ainoastaan äidin puoleisen siskon kanssa, sillä me kasvoimme yhdessä ja hän koettaa välillä nähdä vaivaa minunkin eteeni vaikka usein päädyn palvelemaan häntä. 

Viime lauantaina suunnittelin kuuntelevani seksikästä äänikirjaa, siemailevani viiniä sekä neulovani. Myöhemmin illalla olisin vietellyt kokin, koska rengas oli poissa ja menkat vielä päivän päässä. Olin juuri aloittelemaisillani toista valkoviini lasiani kun puhelin soi. Siskoni hyperventiloi ja meni muutama minuutti ennen kuin sain sanoista selvää. Taustalta kuului huutoa ja hälinää. Hän pyysi minua soittamaan kokille ja hakemaan hänet pois aviomiehen perheen mökiltä. Lupasin soittaa kokille, mutta jos hän ei pääsisi ajaisin itse yli 60 kilometriä hakeakseni hänet. Kokin kiinni saaminen oli haaste, sillä keittiössä oli kiirettä ja hän ei päässyt lähtemään. Lisäksi miehen äänessä oli joitain outoa, mutta silloin olin jo kiskomassa voileipää nassuun ja heittämässä koiraa autoon. 

Valehtelematta ajoin melkoista ylinopeutta. En saanut enää siskoani kiinni ja hän oli kertonut poliisien olevan myös matkalla. Kun saavuin paikalle siskoni oli kahden ystävänsä kanssa ja aviomiehestä tai muusta seurueesta ei ollut tietoakaan. Pakkasin siskoni autoon viltin kanssa, sillä hän oli seissyt kylmässä kauan vain ohuissa vaatteissa. Soitin kokille ajatuksena kertoa, että kotona odottaisi minun lisäkseni sitten sisko. ”Mä en voi ajaa. Oon humalassa. Tuu hakee”. 

suits-0-gmacht2.gif

Sanomatta selvää, että tämä ei ollut ilahduttavaa. Ensinnäkin olin tehnyt selväksi, että tilanteen täytyy olla paha, jos siskoni soittaa minulle hyperventiloiden ja taustalta kuuluu pahoja ääniä. Toisekseen hän ei ollut soittanut aiemin kertoakseen. En voinut kuin äristä ja ajaa keskustaan, joka oli täynnä juhlivaa väkeä. Löysin parkkipaikan korttelin päästä Kokin baarista ja soitin hänelle kertoakseni koordinaatit. Hän oli todella töykeä ja ilmoitti, että joko hakisin hänet baarin edestä tai hän jäisi kaverilleen. Tämän jälkeen kokki löi luurin korvaan. Koetin soittaa ja selittää, että juuri nyt en haluaisi ajaa täyteen ihmismassaan. Adrenaliini jylläsi yhä suonissani ja siskoni kertoma ei helpottanut asiaa. Hänen aviomiehensä oli pimahtanut humalassa ja käynyt äitinsä kurkkuun kiinni aikeena tappaa. Siskoni oli saanut muutamia osumia. Poliisi oli tullut paikalle ja vienyt miehen kotiin kieltäen siskoani menemästä sinne. Hän ei halunnut jäädä ennestään häijyn anopin kanssa mihinkään ja minä olin ollut hänen ainoa ajatuksensa. 

Hain kokin ja koetin pitää verenpainetta alhaalla. Siskoni oli kuitenkin humalassa ja lällätti kuinka vihainen miehelleni olin ja kokki vain pahensi asiaa koettamalla koskea. Lisäksi minun autossani on tiukka ei alkoholia sääntö. Takapenkiltä kuului kilahdus ja haistoin oluen. Kun tivasin asiaa, kokki alkoi jankkaamaan että hän jäisi kyllä pois autosta seuraavalle pysäkille. Ärähdin, että hän oli naurettava ja jatkoin ajamista. 

tired.gif
Jouduin tankkaamaan auton ja kokki siskoineni kävi hakemassa ruokaa. Soitin samalla aiemin hälyttämälleni äidille ja kerroin tilanne päivityksen. Myöhemmin äiti sanoi, että olin kuulostanut todella väsyneeltä. No sitä olikin ja kun sain sankarit autoon ja lopulta kotiin olin valmis kuristamaan kokin. Petasin siskolleni sänkyä ja kokki ”auttoi” etten voisi sanoa hänen olleen laiska. Olisin saanut homman tehtyä itse nopeasti, koska koordinaatio kykyni ei ollut pehvallaan. Kun koetin kokille sanoa, että hän voisi mennä syömään hän ärähti minulle ja jupisi: ”ehkä meiän pitäis miettii kannattaako meidän enää olla yhdessä”. Sydämeni pysähtyi valehtelematta. Jouduin nielemään kyyneleeni ja tekemään askareet loppuun. Nappasin koiran ja painuin sen kanssa pissalenkille. Sisälläni kuohui. Lopulta pakottauduin keskittymään käsillä olevaan siskoni kriisiin. 

En saanut yöllä nukuttua sillä vieressäni kuorasi mies ja olohuoneessa siskoni. Muutama tunti tuli torkuttua hyvin kevyesti, mutta pääni oli liian hereillä ja pohti mistä kokin yhtäkkiset sanat tulivat. Olinko tehnyt jotain? Oliko hän pettänyt? Olinko vaatinut muka liikaa? 

Seuraavana päivänä siskoni soitti kaikille tutuille kertoen viime yöstä. Hän on dramaattinen ja liioittelee helposti sekä maalaa piruja seinille. Koetin rauhoitella ja muistuttaa, että hänen aviomiehensä saisi vihdoin jo kauan haettua apua. Hoin hokemasta päästyäni, että hänen ei kannattaisi juuri nyt tehdä mitään hätiköityä. Lopulta aviomieskin soitti tulevansa hakemaan siskoni, joka oli juuri dramaattisesti ostanut yli sadalla eurolla vaatteita evakkoaan varten. Minä olin vain voinut toimia autonkuljettajana ja tilanteen rauhoittajana. Kokki kulki vierellä ja emme puhuneet oikeastaan toisillemme. En uskaltanut sanoa oikein mitään. 

Kun siskoni lähti kokin muutamat kaveria olivat tulleet ”käymään” ja vaikka kuinka koetimme vihjailla, he eivät tajunneet lähteä. Olin lopen uupunut henkisesti. Lisäksi kuukautiseni olivat todella myöhässä. Tosin stressihän vaikuttaa paljon ja nyt jos milloin olin stressaantunut. Lopulta Kokin ystävät lähtivät ja keitin itselleni tujun kupin kahvia. Lopulta kysyin muistiko kokki mitään edellisestä illasta. Hän sanoi, ettei oikeastaan sen jälkeen kun tulin hänet hakemaan. Kerroin kaiken ja kysyin: ”Miksi sinä sanoit niin? Onko jokin todella vialla?” Kokin ilme oli valahtanut täysin kalpeaksi ja kauhistuneeksi. Hän polvistui eteeni ja nappasi kyyneleistä kastuneet poskeni kämmeniensä väliin. ”Minä en todellakaan halua jättää sua. Mä rakastan sua yli kaiken. Mä olen ollut todellinen idiootti eilen. Mä olen niin pahoillani. Voitko sä antaa anteeksi?” 

Anteeksi annoin, mutta kerroin myös, että hänen pomonsa ja hyvä ystävänsä oli taustalla haukkunut minua. Hyvän kuulon huonopuoli on siinä, että kuulen paljon asioita. Kysyin oliko se ehkä syy kukkoilulle ja töykeälle käytökselle. Kokki myönsi sen voivan olla mahdollista. Lisäksi sanoin suoraan, että hän oli todella satuttanut minua. Olin kuitenkin liian väsynyt ollakseni vihainen, jotenka oli helpompaa antaa vihan mennä ja uskoa parempaan. 

Nyt vasta usean päivän jälkeen alan toipua viikonlopusta. Oli henkisesti todella uuvuttavaa joutua keskelle draamaa, johon ei olisi halunnut mitään osaa. Kokin tempaus lisäsi minun alkoholi vastaisuuttani entisestään ja hän on alkanut vakavasti harkitsemaan työpaikan vaihtoa. 

amy-4.gif

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe