Pieni nyrkki
Siihen tarvittiin vain pienen ihmisen luja ote minun pikkurilliini. Yhtäkkiä tajusin, että haluan yhden myös. Haluan joskus tuntea pienen käden otteen muuttuvan vuosien kuluessa lujemmaksi ja lujemmaksi. Haluan pienten sormien kiertyvän ensin yhden, kahden ja lopulta kaikkien sormieni ympärille. Haluan tietää tarkalleen mitä pienen ihmisen tietty itku tarkoittaa ja saada sen loppuun tyytyväiseen pieneen tuhinaan.
Näin kuvan kokista tämän pienen ihmisen kanssa ja biologinen kelloni otti kesäaika loikan kertaa kymmenen. Hänen isot kätensä olivat niin luonnollisesti ja suojelevasti pienen elämän ympärillä. Hän piteli lasta sellaisella hellyydellä, että epäilen kykeneekö hän samaan aikuisten kanssa. Nyt kun sain saman pienokaisen omaan syliini ja kokki katsoi meitä pitkään kuin sanoen: tuo on oikein.
Vauva sai kaksi adoptio perheenjäsentä – halusi hän tai ei. Kokki tulee olemaan täydellinen setä majojen rakennukseen ja kuuntelemaan huolia. Tiedän, että pieni ihminen on hänen sydämessään jo tiukasti. Se sydän on onneksi suuri ja sinne mahtuu kyllä. Minä taas lupasin hänelle hiljaa, että kun hän haluaisi tehdä sitten lumienkeleitä tai väritellä tai leikkiä tiedemistä – minä olisin siellä. Minun sydämeni on alkanut nyt vasta kasvaa ja sielläkin on vallan mainiosti tilaa.
Kun kävelimme kokin kanssa autolle, hän kieroi kätensä ympärilleni ja painoi huulet ohimolleni. ”Sä näytit nauttivasi siitä. Susta tulee mahtava äiti joku päivä. Sen vain näkee susta”, hän totesi sillä äänellä, jota käytetään syviin totuuksiin. Hymyilin hieman ja kerroin: ”Sinusta tulee se isä, joka osallistuu jokaiseen näytökseen, peliin tai mitä penska ikinä haluaa. Sä rakennat sen rengas keinun ensimäisellä pyynnöllä”. Sanaton unelma pienestä perheestä on tainnut syttyä meille molemille.
Kokki ja minä olemme molemmat hyvin epävakaista perheistä. Kokin isä kuoli ennen kuin poika oli edes koulussa eikä hän muista miehen ikinä välittäneen. Äiti taas masentui ja lukuisat poikaystävät eivät olleet aina niitä parhaita. Kuten minäkin, hän haluaa rakentaa kodin, jossa on rakkautta. Haluamme ympäristön, jonne vieraatkin voivat tulla ja tuntevat olonsa kotoisaksi. Me haluamme olla ne vanhemmat, jotka osallistuvat ihan nolouteen asti lapsen tekoihin. Me haluamme, että kotona saa näyttää miltä tänään tuntuu ja tietää, että kotona on turvallista. Kotona välitetään. Kotona saa olla juuri sellainen kuin on.
Pieni tyttö onnistui myllertämään meitäkin melkoisesti. Emmekä me ole siitä laisinkaan pahoilamme.
Tässä on meidän käsityksemme millainen perhe on. Se ei koostu vain isästä, äidistä ja lapsista. Se on koko kylä. Veri ei aina tarkoita sukulaista. Eihän meilläkään ole yhteistä verta ja silti äidin ja isän katsotaan olevan perhettä. Se, että joku rakastaa, haluaa olla osa sitä ihmismassaa ja hyväksyy heidät, se on perhettä.
