Se päivä kun tajusin, etten halua maalata

Olen kykenevä nainen ja olen yllättävän hyvä vasaran kanssa. Maalitela… Nääh. Liisteripurkki. Suunnittelu ja muiden ohjaus. Hell yeah. Jotenka päädyin lopulta työnjohtoon. Olen kiusannut putkimiehiä kunnes he tulivat paikalle liittämään pari putkea ja saimme vihdoin vettä. Olen neuvotellut vuokranantajien kanssa puhelimessa jo tunteja eri ratkaisuista ja btw. saanut aina tahtoni läpi. Olen myös sopinut muutto avuista, sähkömiehestä sekä pakottanut kokin välillä hoitamaan omia paperiasioitaan. Lisäksi ostin hänelle pienen mappitasku systeemin ja organisoin sen siististi. Miehen ilme kun istuin onnessani keskellä lattiaa lajitellen papereita sopimuksiin, työsopimuksiin, kuitteihin jne. ja hihkuvani kuinka kivaa se oli… Oli aika selvää, etten ole turhaa viettänyt aikaani kaupanalalla sekä arkistoissa. 

Kokki on maalannut ja toteuttanut yhden unelmani. Näimme ikeassa seinän, joka oli tapetoitu kirjan sivuilla. Rakastuin siihen ja hän lupasi tehdä minulle samanlaisen. Meidän on nyt hienompi. Siinä on ehkä ilmakupruja ja se kaipaa lakkaa, mutta se on kokin tekemä. Minä voin nyt herätä joka aamu lukien Harry Potterin ensimäisen sivun. Se oli muuten puhdas vahinko. Lisäksi oven vieressä on Bilbon matkalaulu sekä Tombombadilin säkeitä ympäriinsä. Milleniumin sivu, jossa Lishbeth Salander nousee sortoaan vastaan ja kostaa raiskauksensa sekä piilottamamme Mordorin oven kuva. Kun näin seinän meinasin alkaa itkeä. Se teki meidän kodin. Lisäksi todennäköisesti raahan tulevaisuudessa vieraat aina makuuhuoneeseemme. Makuuhuoneemme kaikki kalusteet ovat valkoisia sekä 30-40 luvulta ja valkoisia sänkyä lukuunottamatta. Voin myöntää, että se on aika puhtaasti minun valtakuntani kirjoituspöytäni sekä meikkipöytäni takia. Kokki on kuitenkin myhissyt tyytyväisenä ja kiitellyt kun olen jaksanut laittaa huoneen kauniiksi. 

Suurin työ on siis tehty. Ovet pitäisi vielä maalata, listat laittaa ja WChen emme ole vielä koskeneet. Sieltä täytyy vaihtaa yllättäen allas ison halkeaman vuoksi, jota olin luullut harmittomaksi. Paljastuikin, että oikein pudotettu hammasmuki saisi sen sanomaan poks. Lisäksi maalaamme vessan ja vaihdamme kaikki koukut sekä pidikkeet. Asbesti estää kajoamasta kuitenkaan pintaa syvemälle. 

Voin tämän tehtyäni myöntää aika rehellisesti, että pienet projektit ovat kivoja, mutta koko kämpän kattava kaaos… Ei kiitos. Kaipasin enemmän kuin mitään muuta imurointia sekä kirjoituspöytää. Sainkin lapsuuden aikaisen vinolipastoni ja olen rakastunut. 

a_cat_12.jpg

 

suhteet oma-elama diy sisustus