Sisko ja sen sisko sekä oikea soppa

Minun sisarukseni ovat hyvin sekalaista ja sekaista porukkaa. Minulla on sisko äitini puolelta ja sisko, että veli isäni. Olen jotenkuten läheinen ainoastaan äidin puoleisen siskon kanssa, sillä me kasvoimme yhdessä ja hän koettaa välillä nähdä vaivaa minunkin eteeni vaikka usein päädyn palvelemaan häntä. 

Viime lauantaina suunnittelin kuuntelevani seksikästä äänikirjaa, siemailevani viiniä sekä neulovani. Myöhemmin illalla olisin vietellyt kokin, koska rengas oli poissa ja menkat vielä päivän päässä. Olin juuri aloittelemaisillani toista valkoviini lasiani kun puhelin soi. Siskoni hyperventiloi ja meni muutama minuutti ennen kuin sain sanoista selvää. Taustalta kuului huutoa ja hälinää. Hän pyysi minua soittamaan kokille ja hakemaan hänet pois aviomiehen perheen mökiltä. Lupasin soittaa kokille, mutta jos hän ei pääsisi ajaisin itse yli 60 kilometriä hakeakseni hänet. Kokin kiinni saaminen oli haaste, sillä keittiössä oli kiirettä ja hän ei päässyt lähtemään. Lisäksi miehen äänessä oli joitain outoa, mutta silloin olin jo kiskomassa voileipää nassuun ja heittämässä koiraa autoon. 

Valehtelematta ajoin melkoista ylinopeutta. En saanut enää siskoani kiinni ja hän oli kertonut poliisien olevan myös matkalla. Kun saavuin paikalle siskoni oli kahden ystävänsä kanssa ja aviomiehestä tai muusta seurueesta ei ollut tietoakaan. Pakkasin siskoni autoon viltin kanssa, sillä hän oli seissyt kylmässä kauan vain ohuissa vaatteissa. Soitin kokille ajatuksena kertoa, että kotona odottaisi minun lisäkseni sitten sisko. ”Mä en voi ajaa. Oon humalassa. Tuu hakee”. 

Sanomatta selvää, että tämä ei ollut ilahduttavaa. Ensinnäkin olin tehnyt selväksi, että tilanteen täytyy olla paha, jos siskoni soittaa minulle hyperventiloiden ja taustalta kuuluu pahoja ääniä. Toisekseen hän ei ollut soittanut aiemin kertoakseen. En voinut kuin äristä ja ajaa keskustaan, joka oli täynnä juhlivaa väkeä. Löysin parkkipaikan korttelin päästä Kokin baarista ja soitin hänelle kertoakseni koordinaatit. Hän oli todella töykeä ja ilmoitti, että joko hakisin hänet baarin edestä tai hän jäisi kaverilleen. Tämän jälkeen kokki löi luurin korvaan. Koetin soittaa ja selittää, että juuri nyt en haluaisi ajaa täyteen ihmismassaan. Adrenaliini jylläsi yhä suonissani ja siskoni kertoma ei helpottanut asiaa. Hänen aviomiehensä oli pimahtanut humalassa ja käynyt äitinsä kurkkuun kiinni aikeena tappaa. Siskoni oli saanut muutamia osumia. Poliisi oli tullut paikalle ja vienyt miehen kotiin kieltäen siskoani menemästä sinne. Hän ei halunnut jäädä ennestään häijyn anopin kanssa mihinkään ja minä olin ollut hänen ainoa ajatuksensa. 

Hain kokin ja koetin pitää verenpainetta alhaalla. Siskoni oli kuitenkin humalassa ja lällätti kuinka vihainen miehelleni olin ja kokki vain pahensi asiaa koettamalla koskea. Lisäksi minun autossani on tiukka ei alkoholia sääntö. Takapenkiltä kuului kilahdus ja haistoin oluen. Kun tivasin asiaa, kokki alkoi jankkaamaan että hän jäisi kyllä pois autosta seuraavalle pysäkille. Ärähdin, että hän oli naurettava ja jatkoin ajamista. 

Jouduin tankkaamaan auton ja kokki siskoineni kävi hakemassa ruokaa. Soitin samalla aiemin hälyttämälleni äidille ja kerroin tilanne päivityksen. Myöhemmin äiti sanoi, että olin kuulostanut todella väsyneeltä. No sitä olikin ja kun sain sankarit autoon ja lopulta kotiin olin valmis kuristamaan kokin. Petasin siskolleni sänkyä ja kokki ”auttoi” etten voisi sanoa hänen olleen laiska. Olisin saanut homman tehtyä itse nopeasti, koska koordinaatio kykyni ei ollut pehvallaan. Kun koetin kokille sanoa, että hän voisi mennä syömään hän ärähti minulle ja jupisi: ”ehkä meiän pitäis miettii kannattaako meidän enää olla yhdessä”. Sydämeni pysähtyi valehtelematta. Jouduin nielemään kyyneleeni ja tekemään askareet loppuun. Nappasin koiran ja painuin sen kanssa pissalenkille. Sisälläni kuohui. Lopulta pakottauduin keskittymään käsillä olevaan siskoni kriisiin. 

En saanut yöllä nukuttua sillä vieressäni kuorasi mies ja olohuoneessa siskoni. Muutama tunti tuli torkuttua hyvin kevyesti, mutta pääni oli liian hereillä ja pohti mistä kokin yhtäkkiset sanat tulivat. Olinko tehnyt jotain? Oliko hän pettänyt? Olinko vaatinut muka liikaa? 

Seuraavana päivänä siskoni soitti kaikille tutuille kertoen viime yöstä. Hän on dramaattinen ja liioittelee helposti sekä maalaa piruja seinille. Koetin rauhoitella ja muistuttaa, että hänen aviomiehensä saisi vihdoin jo kauan haettua apua. Hoin hokemasta päästyäni, että hänen ei kannattaisi juuri nyt tehdä mitään hätiköityä. Lopulta aviomieskin soitti tulevansa hakemaan siskoni, joka oli juuri dramaattisesti ostanut yli sadalla eurolla vaatteita evakkoaan varten. Minä olin vain voinut toimia autonkuljettajana ja tilanteen rauhoittajana. Kokki kulki vierellä ja emme puhuneet oikeastaan toisillemme. En uskaltanut sanoa oikein mitään. 

Kun siskoni lähti kokin muutamat kaveria olivat tulleet ”käymään” ja vaikka kuinka koetimme vihjailla, he eivät tajunneet lähteä. Olin lopen uupunut henkisesti. Lisäksi kuukautiseni olivat todella myöhässä. Tosin stressihän vaikuttaa paljon ja nyt jos milloin olin stressaantunut. Lopulta Kokin ystävät lähtivät ja keitin itselleni tujun kupin kahvia. Lopulta kysyin muistiko kokki mitään edellisestä illasta. Hän sanoi, ettei oikeastaan sen jälkeen kun tulin hänet hakemaan. Kerroin kaiken ja kysyin: ”Miksi sinä sanoit niin? Onko jokin todella vialla?” Kokin ilme oli valahtanut täysin kalpeaksi ja kauhistuneeksi. Hän polvistui eteeni ja nappasi kyyneleistä kastuneet poskeni kämmeniensä väliin. ”Minä en todellakaan halua jättää sua. Mä rakastan sua yli kaiken. Mä olen ollut todellinen idiootti eilen. Mä olen niin pahoillani. Voitko sä antaa anteeksi?” 

Anteeksi annoin, mutta kerroin myös, että hänen pomonsa ja hyvä ystävänsä oli taustalla haukkunut minua. Hyvän kuulon huonopuoli on siinä, että kuulen paljon asioita. Kysyin oliko se ehkä syy kukkoilulle ja töykeälle käytökselle. Kokki myönsi sen voivan olla mahdollista. Lisäksi sanoin suoraan, että hän oli todella satuttanut minua. Olin kuitenkin liian väsynyt ollakseni vihainen, jotenka oli helpompaa antaa vihan mennä ja uskoa parempaan. 

Nyt vasta usean päivän jälkeen alan toipua viikonlopusta. Oli henkisesti todella uuvuttavaa joutua keskelle draamaa, johon ei olisi halunnut mitään osaa. Kokin tempaus lisäsi minun alkoholi vastaisuuttani entisestään ja hän on alkanut vakavasti harkitsemaan työpaikan vaihtoa.