Tuoksujen voimaa
On olemassa yksi asia, mikä on minulle täydellinen turn off. Se on oluen lemu hengityksessä. Se aiheuttaa minulle inhon väreitä ja palan kurkkuun. Se muistuttaa minua vahvasti siitä, kun isä hermostui minuun ja päätti hieman opettaa ”tapoja”. Vahviten se kuitenkin muistuttaa minua ensimmäisestä raiskauksestani. En ikinä unohda miltä herra tuoksui hönkiessään naamalleni kuvottavaa oluen hajua. Jo tätä kirjoittaessani tunnen vatsani vääntyvän ja nuuskin kahviani aktiivisesti.
Hajut ovat tutkitusti meille vahvoja muiston laukaisijoita. Me kaikki tunnistamme varmasti mummon tuoksun tai äidin parfyymin. Minä vien joka kuukausi äidiltäni yhden hänen lukuisista villapaidoistaan ja minulla on pieni pullo hänen parfyymiaan. Ne auttavat rauhoittamaan minut kun mikään muu ei toimi. Kokin tuoksu lakanoissa saa minut tuntemaan kaikkia hassuja tunteita vatsan pohjassa. Lisäksi hän huomauttaa heti jos olen käyttänyt toista kasvorasvaa, ”väärää” hajuvettä tai mitä tahansa muuta tuoksuvaa. Hän on täysin tottunut ominaistuoksuuni.
Viimeksi kun menin kokin luokse autooni istui äärettömän hyvän tuulinen mies, mutta minun olkapääni jännittyivät heti. Haistoin alkoholin ja erityisesti oluen hänen suukostaan ja vetäydyin heti. Kokki oli niin kiireinen koiran tervehtimisessä, ettei tajunnut tätä. En sanonut mitään. Kasailin itseäni ja ajoin herran asunnolle. Annoin hänelle ruuat ja välttelin suukkoja parhaani mukaan. Tiesin sen olevan täysin naurettavaa, mutta asia todella kuvotti minua. Rationaalinen puoleni ulvoi turhautumistaan.
Lopulta kun istuin keinutuolissa enkä päässyt luikahtamaan mihinkään Kokin suudellessa minä murruin ja anelin häntä menemään hammasharjan ja suuveden seuraan. Kokin ilme oli yllättynyt ja sitten hänen aivonsa raksuttivat. Hän kirosi suhteellisen raskaasti ja kiisi vessaan. Minä podin kevyesti huonoa omatuntoa, mutta samaan aikaan olin kiitollinen kokin vaivasta. Olin vain kerran erään myöhäisen puhelun aikana maininnut asiasta kun olin kertonut mitä minulle oli tehty.
Valitettavasti oluen haju ei kadonnut herran hengestä kuin hetkeksi. Sängyssä en kyennyt antamaan itseni mennä kuten normaalisti. Pistin sen väsymyksen piikkiin, sillä en halunnut kiusata miestä enempää. Tuo makasi vierelläni ja sanoi: ”mä en aio lopettaa oluen juomista, mutta mä voin vähentää. Viini on edelleen onneksi parempaa. Enkä mä yhtään muistanut sitä tänään. Sun pitää vaan sanoa”. Tuijotin häntä, sillä en uskonut korviani. ”En mä voi määrätä mitä sä teet tai juot. Mä en vain halua pussailla sua erityisen paljoa kun olet juonut. Enkä mä todellakaan odottanut sun muistavan jotain niin pientä yksityiskohtaa”. Kokki otti minut lähelleen, lauleli hiljaa zan cafen Todella kaunista korvaani. Kylmät väreet juoksivat selkääni pitkin.
Tälläiset pienet teot, ovat minulle isoja. Ennen en olisi kenellekkään muulle kyennyt sanomaan, mistä kiikastaa. Oluen tuoksu todella tuo mieleeni vain pahoja muistoja. Ensimmäistä kertaa ikinä kuitenkin yhdistän siihen laulavan miehen, joka silittelee hiuksiani ja ohimoitani hellästi. En kuitenkaan usko, että tulen ikinä itse edes juomaan olutta ilman valtavaa kakomista. Minä pysyn tyytyväisenä viineissä ja cocktaileissa.