Unelmissa tehty pikkumusta
Kun on vasenkätinen, tottuu siihen, että kaikki on vähän hankalaa ja ergonomisesti järkyttävää. Muistan yhä, kuinka tuskastuneelta opettajani näytti ykkösluokalla, kun virkkaamisen opettaminen minulle oli todella hankalaa. Lopulta minun käskettiin vain kokeilla, mutten saanut virkata käsillä kuten pojat, joista suurin osa oli vasureita. Muistan yhä kuinka käärmeissäni olin ja opettelin virkkaamaan. Minä olin toinen joka sai tehdä lukutoukan.
Neulominen, kirjoittaminen, puutyöt… Lähes kaikessa ongelmia pomppi esiin. Työvälineet olivat nimenomaan oikeakätisille. Vasureiden saha oli ihmeellinen ja helppo kapine kun olin tottunut vääntämään kättä oikeakätisten kanssa.
Olen aina rakastanut käsilläni tekemistä, mutta yllä mainitut hankaluudet ovat tuntuneet rajottavilta ja lopulta vaikuttaneet jopa työn tulokseen. Tottakai ne vaikuttavat, sillä jos kirjoitat tylsällä kynällä on jälkikin sen näköistä! Muistan kuitenkin yhä kuinka sain 9 kauluspaidasta, sillä olin nähnyt ekstrapaljon vaivaa sen eteen ja ommellut lukuisia osia kiinni ensin käsin, jotta saisin ne hyvin kiinni koneella. Olin yksi harvoista tytöistä, jotka saivat käyttää jopa saumuria.
Vaatteiden tekeminen kuitenkin jäi, mutta muistan yhä kuinka ihanaa oli käyttää itsetehtyä paitaa. Olin siitä tavattoman ylpeä. Itse tekemäni huppari oli ehkä suurimpia saavutuksiani ikinä. Oli hienoa kun opettaja kehui työn jälkeä ja kuinka olin osannut soveltaa kaavaa tarvittaessa.
Nykyään kun käyn ostoksilla, olen hyväksynyt sen, etten ikinä löydä mitään hyvin istuvaa. Minun vartaloni kun ei ole tikkusuora henkari… Lopulta aloin pohtimaan, voisinko ehkä tehdä asialle jotain. En ollut hullumpi vaatteiden tekijänä… Aloin vilkuilemaan kirjakaupan hyllyjä ja kerran silmiini osui halvalla vintage mekkojen kaavoja ja ohjeita. Suurena menneisyyden rakastajana ostin kirjan välittömästi. Se kuitenkin sai pölyttyä hyllyssäni muutaman vuoden kun minä keräsin rohkeutta.
Tänään kaivoin kirjan vihdoin esiin. Olin ostanut kankaat jo puolivuotta sitten, mutta aloittaminen oli ollut hankalaa. Lisäksi pelottaa kevyesti laittaa eurokankaan 25€ kangas omaan käsittelyyni. Rohkaistuin kuitenkin ja aloin tänään piirtämään ja leikkaamaan kaavoja. Aion tehdä Jackie Kennedyn yhden kuuluisista mekoista itselleni kesäksi. Kangas on mustaa, jotenka se peittää virheet ja antaa armoa. Lisäksi musta on vain klassikko!
Olen haaveillut hiljaa mielessäni aina kyvystä tehdä vaatteita itse. Haluan vaatteita jotka imartelevat minua ja ehkä joku voisi joskus kysyä: ”mistä ostit tuon ihanan X?” ”Tein itse!”. Haluaisin myös, että vaatteeni olisivat parempi laatuisia sekä kuluttajavastuullisempia. No jos teen itse vaatteet, voiko enää vastuullisempaa olla? Tosin myönnän tilaavani tarvikkeita ebaysta, sillä suomalaiset hinnat ovat vain julmia opiskelijalle.
Toivon voivani raportoida ensiviikonloppuna onnistuneeni tässä projektissa.
