Uusia ystäviä
Olen kauan miettinyt uutta harrastusta sekä halunnut löytää uusia ystäviä. Kokin myötä olen saanut tiettyä uskallusta ja itseluottamusta lisää. Ennen pyrin vain menemään hiljaa eteenpäin häiritsemättä ketään läsnäolollani. Olin todella hyvä näkymättömyydessä. Kokki tekee täysin toisin ja ystävystyy helposti ihmisiin. Kun olimme hänen aiemilla kotikonnuillaan hän vei minut pesulaan, jossa vanha nainen tervehti meitä todella lämpimästi. Luulin hänen olevan sukulainen kunnes kokki kertoi ulkona tuoneensa hänelle vain työpaikan takkeja pestäväksi. Seuraavaksi kävimme hänen vanhalla työpaikallaan, josta pomo loikki tervehtimään meitä. Kolmas oli kahvilan omistaja, joka päästi meidät sisään koiran kanssa ja tarjosi ilmaiset kahvitkin muistellen kuinka ikävä hänellä oli Kokkia. Tähän mennessä hän on etunimi tuttava puolien kassojen kanssa ja minä olen siellä töissä – enkä tunne niin monta.
Päätin kokin kannustamana etsiä itselleni jonkin uuden harrastuksen. Päädyin toteuttamaan lapsuuden aikaisen haaveeni tanssia balettia. Olen kasvanut korvessa, jossa harrastuksia oli kaksi: atk-kerho ja partio. Lisäksi koetin vpk:ta, mutta se ei aivan napannut. Mitään tanssillista tai tyttömäistä ei ollut edes tarjolla. Olen aina ihaillut tanssioiden liikehdintää sekä ylväyttä. Tässä myös auttaa Dita von Teesen ihailu… En ole laisinkaan tyypillinen ballerinna – olen lyhyt, pyöreä ja notkea kuin näkkipeilä. Haluan edes hieman notkeutta ja rytmitajua. Jotenka aikuisbalettin tienivie. Oletan, että epävarmuus ja kömpelyys voivat olla yhdistäviä tekijöitä ja kunnon nauru on aine hyvälle kaveruudelle aina.
Toinen asia on käsityöryhmän perustaminen, joka yllättäen lähti järkyttävään kasvuun muutamassa päivässä. Ensimäinen kokoontuminen on luonani ensiviikolla. Lisäksi olen menossa opinnäytetyöni varjolla tapaamaan erästä hyvin vaikuttavaa naista. Koetan saada elämääni uusia asioita ja nimen omaan uusia ystäviä.
Olen pohtinut monesti miksi aikuisena ystävien saaminen on niin vaikeaa. Lapsena menit vain uuden leikkikaverin kanssa ja se oli suunnilleen siinä. Nykyään on vaikeaa edes puhua vieraille, mutta onneksi koiran kanssa minulla on syy puhua. Tänäänkin keskustelin yhden kadunvälin naisen kanssa mukavia. Olen myös tutustunut muihin koirien omistajiin ja on mukava tunne, kun joku vaihtaa kanssasi pari sanaa. Ehkä me pelkäämme vaivata muita tai sanoa, että olemme yksinäisiä.
Minusta on kurjaa, kuinka selkeästi moni haluaa kuulua useampaan ryhmään ja saada uusia ystäviä. Minulla on loistavia ystäviä, mutta elämät ovat ajaneet meitäkin erilleen eikä uusista olisi haittaa. Kokin myötä minulla on paljon uusia tuttuja, mutta en halua jäädä pienen kuplaan ja unohtua. Minä todella haluan tuntea ihmisen, jolla on täysin erilainen tausta, ikä ja koulutus. Haluan tutustua ihmiseen, joka jakaa intohimoni sarjoihin tai äänikirjoihin. Haluan tutustua ihmiseen, jonka kanssa voin puhua feminismistä samalla tasolla, enkä tuntea itseäni kouluttajaksi tai womansplainaajaksi. Lisäksi ystävän, jonka kanssa voin siemailla viiniä ja höpöttää.
Jotenka minä julistan, että jouluun mennessä haluan puhelimeeni vähintään yhden uuden numeron, jonne voin soittaa ja kysyä kahville.
