Varattuna baarissa

Baari on ollut paikka, josta olen bongannut miehiä seuraksi ja kokenut monta itsetunnon kolhaisemaa hetkeä. Baareihin suhtaudun viha- rakkaus tyyppisesti. Koska kuuloni on hyvä, todella hyvä, olen aina hukassa baarissa, jossa musiikki hukuttaa kaiken alleen. Moni hyvä keskustelu on jäänyt käymättä ja joskus on paljastunut millainen urpo sitä onkaan matkaan lähtenyt. Lisäksi on aina harmittanut, kun ei voi oman kaverin kanssa edes kunnolla jutella. 

Koska en ollut nähnyt hyvää ystävääni Mallia pitkään aikaan ja emme ole juhlineet isoja tapahtumia, oli jo aikakin sosialisoitua. Kokki soitti illalla hyvissä ajoin ja kyseli voisiko hän jäädä kaupunkiin ystäviensä kanssa. Eihän siinä mitään, koska emme ole suunnitelleet mitään kehoitin pitämään hauskaa. Lisäksi jäin erittäin hyvälle mielelle siitä, että oppi on mennyt perille. Keksin, että voisin kysyä Mallia ulos kerta mieskin on pitämässä hauskaa. Noh niin me tytöt lähdettiin baanalle ja koira jäi mallin poikaystävän hoteisiin. 

Baariin laittautuminen oli todella mukavaa, koska minun ei tarvinnut pohtia mistä toinen sukupuoli ehkä pitäisi. En ole ikinä ennen mennyt housuissa baariin ja järkevissä kengissä. Tanssiminen oli paljon mukavampaa! Lisäksi saatoimme ystäväni keskittyä toisiimme ja tyttöjen juttuihin paljon paremmin. Lisäksi etsiydyimme karaokepuolen nurkkaan, jossa toisen kykeni jopa kuulemaan. 

Bongasimme vanhoja tuttuja, juorusimme kunnolla ja tapasimpa jopa neulonta ryhmässä olleen tytön! Olin niin hyvällä tuulella siitä, että selkeästi hänkin haluaa uusia kavereita ja meillä synkkaa hyvin. Juominenkin jäi sivuosaan, koska kykenimme höpöttelemään pitkästä aikaa kaikesta. Mallin kanssa olen usein jäänyt varjoon ja nyt kun keskityimme vain toisiimme oli mielenkiintoista huomata, että viihdyin baarissa paljon paremmin. 

Lähdimme hyvissä ajoin, koska minun oli käveltävä koiran kanssa kotiin. Taksit eivät ota karvaista kaveria mielellään kyytiin. Haimme pitsat, joimme litran appelsiini mehua ja minä lähdin kotiin. Vaikka matkaa oli lähes viisi kilometria se sujui mukavasti kevyessä hiprakassa ja hyvä kirja korvissa soiden. Kokille laitoin iltapusut kun pääsin kotiin.

Koira ei ole muuten vieläkään noussut sängystä vaan lähes murahti kun koetin ehdottaa lenkkiä. Oma krapulani on olematon, mistä olen vähän harmissani. En oel ikinä tuntenut krapulaa kiitos alkoholismi geenin. 

Tyttöjen illat ovat kyllä mukavia.