Varjoja paratiisissa

Viimeiset kolme päivää ovat olleet tunteiden vuoristorataa. Koko viikon olen ollut turhautunut Kokin aikatauluihin sekä puhtaaseen saamattomuuteen. Olen tehnyt yksin lähes kaikki kotityöt sekä järjestellyt asioita ja hoitanut vuokranmaksut ja muut sopimukset. Alkuviikon mökkiloma on kuin muisto kaukaisuudessa. Kaiken tämän päälle tajusin, että minulla on hiivatulehdus antibioottien jälkkärinä. Hurray. Voin sanoa, että yhdyntä sattui niin paljon, että kaikki haluni katosivat hetkeksi täysin. Kokki taas on kärsinyt vastaavasti himoistaan, mutta ymmärtänyt miksi juuri nyt ei nappaa. 

Olen kolme viikkoa pessyt monta koneellista pyykkiä, kun eräs oli sullonut puhtaat ja likaiset samoihin säkkeihin

Perjantaina olin töissä ja tunnuin saavan kassalleni vain kettumaisia ihmisiä. Parasta oli kun eräs taapero sai täydellisen raivokohtauksen. Kestin päivän loppuun, ostin itselleni hieman siideriä ja menin kotiin. Hoidin koiran lenkityksen ja järjestin kokille syötävää kun tämä tulisi kotiin ja rojahdin sohvalle. Päädyin katsomaan areenassa olevaa taru sormusten herraa ja laitoin kokille varoituksen, että olisin hiprakassa. 

Kello yhdeltäni kännykässäni luki: ”ole vaan enkä tuu”. Anteeksi mitä!?!? Yhtäkkiä mukava pieni siideri pölly katosi ja tunsin itseni kylmenevän. Olin alkanut olemaan huolissani kun kokista ei kuulunut ja pian tämä kertoi, että olikin alkanut maistumaan. Oli kuulemma laittanut työkaverin facesta viestiä ja niinhän olikin. Erittäin hyvännäköisen vieläpä ja tietenkään viesti ei näy, koska se tuli täysin tuntemattomalta ihmiseltä. Myönnän siinä hetkessä tunteneeni myös mustasukkaisuutta, mutta ennen kaikkea ärtymystä. Viestissä kun luki, että kännykkä oli autossa ja jäisi sinne. Minulla oli aamuksi kokille oikeasti tärkeitä asioita tehtäviksi ja olisin juuri silloin tarvinnut ehkä vähän halailua ja lohduttelua. Sen sijaan sain vain puhtaasti töykeän ilmoituksen ja hyvin nopeasti ilmoitin, etten ollut ok asian kanssa. Kokki ei vastannut enää. Ei minkäänlaista anteeksi pyyntöä. Nada.

Seuraavana päivänä tiedustelin koska hän tulisi kotiin, koska silloin suunnittelisin omat meni hyvin erilailla. Hän kertoi tulevansa illalla. Päivän aikana sitten tuli melko emotionaalisia asioita koirien tiimoilta, jossa puhun seuraavassa postauksessa. Kokki saapui kotiin, mutta olin niin poikki, etten enää jaksanut oikeasti riidellä. Asia kaiveli yhä, mutta uni oli tärkeämpää. Toki mies halasi ja pyysi anteeksi, mutta en todellakaan antanut. Ilmeisesti mies oli kuvitellut sen olevan tarpeeksi.

Aamulla kokin piti nousta varhain tekemään ruokaa minulle, koska he lähtivät työkavereiden kanssa mökille, yllätys yllätys, ryyppäämään. En edes koeta käyttää toiminnasta tyky sanaa. Tyky päivänä edes teeskennellään, että toiminta on kehittävää ja yleensä illalla tullaan kotiin. No Kokki torkutti pitkään ja lopulta minulla napsahti. Olin täysin kyrsiintynyt saamaani kohteluun ja asenteeseen. Kokin lykkäämiin tehtäviin ja siihen, että minusta oli tuntunut kuin hän oletti minun olevan täysin ok aina kaiken kanssa. 

Kerroin hyvin selkeällä suomen kielellä, että hänen tekonsa oli puhtaan itsekäs ja loukkaava. Kerroin, kuinka olin koko päivän kestänyt ajatuksella yhteisestä tunnista sohvalla ja sitten sain pettyä. Hän ei edes soittanut hyvissä ajoin tai kysynyt olisiko ok. Ei, hän teki koko päätöksen itsekseen, minulta mitään kysymättä tai ajattelematta. Lisäksi kerroin, että alkoholia sai juoda, mutta väittää alkoholistin tyttärelle, että se käy ”vahingossa” on niin täyttä bullshittiä kuin vaan olla ja voi. Aina on tietoinen päätös ottaa se ensimäinen huikka. Lisäski kerroin, että kokki on täysin jättänyt asiat minun harteilleni ja hänen siirtämäntä laskupino kummittelee yhä päässäni. Kokki oli aika shokeeraantunut vuodatuksesta ja lupasi parantaa. Hän lähti mökille. Minä jäin kotiin ihan mielelläni ja vietin päivän tehden vähän kotitöitä sekä pelaten playstationilla.

Kerroin, että tänään meillä olisi paljon tehtävää. Kaupassa käynti, vanhempieni luokse ajaminen ja tavaroiden vienti, siivoaminen, laskujen läpikäynti jne. Lisäksi toinen vieraistamme on hyvin rajoittunut ruokavaliostaan, jotenka kokin ammattitaitoa arvostettaisiin. Soitin yhdentoista aikaa herätyksen ja yhdeltä sain viestin aamukahvilta. Minulta meinasi verisuoni puhjeta. Ei taas. Tietenkin juomista täytyy selvitä, mutta jos tietää, tietää, että seuraavana päivänä on menoa silloin juodaan vähemmän. 

Myönnän itkeväni tällä hetkellä puhtaasta uupumuksesta ja ärtymyksestä. Olo on niin petetty kun vielä eilen lupailtiin kauniita. Parastahan tässä on se, että kokin mielestä minun pitäisi ottaa iisisti ja lopettaa kun hän muka oli sanonut 4-5. Minä muistaisin, koska silloin tämän päivän to do lista olisi helvetisti lyhyempi. 

EDITT// Postaus jäi vahingossa luonnoksiin ja tilanne on nyt rauennut. Se vaati molemmilta huutoa, selväksi suomeksi vitutuksen ilmaisua. Itketty on ja sitten sovittu. Kokki on pakotettu ymmärtämään, että kahden päivän benderi ei ole tässä huushollissa enää vastuullisen aikuisen toimintaa. Ilta oli onneksi erityisen onnistunut kavereiden kanssa ja kaiken kaikkiaan muutenkin. Nyt olemme viettäneet rauhallista elämää, mutta seuraavassa postauksessa puhutaankin vähän ikävämmästä aiheesta: rahasta.