Tämäkin nyt olisi tehty sitten.

No tästä se sitten kai alkaa.

Tai no oikestaan eilen illalla kun ei nukuttanut, niin mietin että mitä helvettiä sitä tässä keksisi itselleen tekemistä, kun kaikki tuntuu niin samalle ja turhalle. Jostain alitajunnasta alkoi itää ajatus että ala puhua noita asioita mitä mielessäsi pyörii muille. No ei siinä ketään juuri ollut, joten mietiskelin että mitä kautta saisin jollain tavalla näitä viisaita ja vähemmän viisaita ajatuksia ylös jonnekin.

Hienoakin hienompi idea nousi esiin: Ala kirjoittaa blogia!

Ok, kuka helvetti sitä nyt lukisi? Mitä väliä kunhan kirjoitat. No antaa mennä sitten.

Muita blogeja katsellessani mietin sopeudunko itse tänne, mutta kohtahan se selviää.

 

Tässä on varmaan edessä aikamoista tilitystä ja valitusta elämästä, mutta onhan se hyvä jos ne johonkin purkaa.

En tosiaan viitsi mistään muodista tai kauneudesta(Tai ehkä?) kirjoittaa, kun tajuan siitä yhtä paljon kuin yhteisöpedagogi insinööristä ja toisin päin…

 

No tulevaa pelolla ja innolla odotellessa.