Tänään kävimme päiväntasaajalla. Siellä joku näytti meille miten vesi kiertää päiväntasaajan eri puolilla eri suuntaan, se oli kyllä siisti nähdä. Tämä on kunnon turistipaikka, jossa oli paljon kaikkia ihania kauppoja täynnä Afrikkalaisia vaatteita ja tavaroita. Mulla ei lähtenyt tällä kertaa mitään mukaan, sillä näitä paikkoja löytyy kyllä joka kulmalta.

Päiväntasaajan jälkeen menimme krokotiili-farmille, mikä järkytti monia meistä. Ressu-Krokot olivat betonihelvetissä pienissä karsinoissaan pienen vesilammikon saattelemana. Kukaan ei olisi halunnut tukea tälläistä paikkaa, sillä olot eivät olleet todellakaan hyvät. 

Itse vielä koin pienen välikohtauksen kuvassa näkyvän krokotiilin kanssa, joka opetti viimeistään kuka farmilla määrää. Kumarruin hieman aidan yli ottamaan hienoa mestariteosta, koska olin uskossa että eihän krokotiilit hypi. Olin väärässä. Nimittäin juuri kuvan jälkeen kroko hyppäsi kita ammollaan kameraani kohti, jonka johdosta hyppäsin hätä kädessä taaksepäin, betoniojaan. Pikkuisilla naarmuilla selvittiin, mutta kamera otti vähän enemmän kolhua. Onneksi se on vaa materiaa ja kuitenkin vielä hyvin toiminnassa siitäkin huolimatta.

Osa porukasta kosti vielä krokotiilin iskun syömällä maittavan aterian krokotiilinlihaa perunoilla. Itse halusin pysyä mahdollisimman kaukana krokotiileistä tapahtuneen jälkeen, oli ne kuolleita tai eläviä, joten kokemus jäi tällä kertaa väliin.

Kävimme tutustumassa tänään lapsikodissa. Lapset ovat huostaanotettuja tai katulapsia, joille koitetaan löytää omia vanhempia tai sukulaisia talossa olon aikana. Lapset esittivät meille tervetuliaisiksi ihania lauluesityksiä, joista yksi oli suomenkielinen kappale sinisiä, punaisia ruusunkukkia. Ja kyllä, siinä olisi karuinkin suomalaisäijä herkistynyt kyyneliin.

Ei Suomessa törmää tälläisiin järjestöihin, jossa ollaan saatu näin lämmin tunnelma niin vaikeista oloista tuleville lapsille. Kyllä taas sai pieni opiskelijan alku mietittävää, kun näki miten lapset ja työntekijät olivat kuin yhtä perhettä talossa. Huostaanottoja ja kotikäyntejä hoitaa yksi sosiaalityöntekijä, jonka vastuulla on 51 lasta. Työntekijöitä oli tietenkin enempi, mutta varmasti töitä on enempi kun tunteja päivässä.

Kuva: Peter

Kolme lasten asuntolaa: Usko, toivo ja rakkaus eli kwagala.

Kuva: Peter