Olen aivan hullaantunut Afrikkaan! Olemme viettäneet ensimmäisen viikon tutustumalla tuleviin harjoittelupaikkoihin ja meidän yliopistoon. Ihmiset koululla on ollut hyvin ystävällisiä ja jopa niin anteliaita, että ihan itseänikin hävettää. Tuntemattomat ihmiset ovat kutsuneet meitä kotiinsa syömään ja tarjoavat aina viimeisistään sen mitä on jäljellä. Tämä on yksi niistä asioista minkä aion oppia ja viedä mukanani Suomeen. Tulevista harjoitteluista olen erityisen innoissani ja harjoittelupaikat ovat toivottaneet meidät kyllä lämpimästi tervetulleiksi.

Tässä meidän ihana luotettava bussi, jossa ollaan vietetty useita tunteja päivässä näiden päivien ajan. Nämä bussit on ihan uskomattomia, ne huristelee läpi pahempienkin kuoppien ja esteiden, sekä jyrkkä mäkilähtö käsivaihteiden voimin ei ole mikään ongelma. Auto vuotaa sateella, vöitä ei ole kun puolissa penkeissä ja punaista tomua on joka paikassa. Silti jokainen tuntuu olevan onnessaan kun saa katsella kaupunkia ikkunoista ja ihmetellä ja kommentoida jatkuvalla tahdilla hedelmäkoreja päällään kantavia naisia tai mopolla pyörää kuskaavia miehiä. Kuskilla taitaa vain olla varmasti kestämistä meidän äänenvoimakkuuden vuoksi.

Alhaalla kuvassa Red Chillin pihalta otettu kuva uhkarohkeasti salamalla. Kun pimeä tulee, niin täällä on oikeasti ihan säkkipimeää, joten otsalamppu tulee todellakin tarpeeseen tulevaisuudessa. Jokainen paikallinenkin varoittelee, että pimeällä ei kannata kulkea ulkona ja me ollaan kyllä kiltisti noudatettu ohjetta.

Hotellin takapihan vaatimattomat näkymät.