Bwindilta lähdimme ajamaan heti aamulla kohti Gorilla haven-hotellia, jossa seuraavana päivänä meinasi osa porukasta mennä gorillajahtiin. Matkalla pysähdyimme kuitenkin Bunyonyijärvellä, joka on Ugandan toisiksi syvin järvi pituudeltaan 25km ja  syvyydeltään jopa 900m. Jonne menimme söpön sinisen veneen turvin. 

Matka oli ihanan karmaiseva ohuen ja mutkittelevan tien turvin, jonka toisella puolelle oli järkyttävän pitkä pudotus laaksojen syvyyksiin. Kuski oli luotettava, mutta uskottavuus karisi, kun hän veteli tuhatta ja sataa mutkateillä uskoen että ei siellä ketään vastaan tule. Hyvänä puolena matkassa oli aivan henkeä salpaavat maisemat, joita ei voinut olla tuijottelematta ja kuvailematta. 

Tässä yksi järven nähtävyyksistä: punisment island. Tänne entisaikaan tuotiin raskaanaolevia naisia, joilla ei ollut yhteyttä enää lapsen isään tai isä oli hyljännyt naisen. Naiset tuotiin saarelle siinä toivossa että joku urhoollinen ritari tulisi soutaen hakemaan naisia pois itselleen kotirouvaksi. Tähän aikaan naiset eivät osanneet kuitenkaan uida, eli jos kanditaattia ei näkynyt, jäi nainen ilman ruokaa saarelle kituvaksi. Tälle karmaisevalle saarelle on siis monet raskaanaolevat naiset kuolleet. 

Kuvassa Ugandan kansallislintu, joka komeilee myös Ugandan lipussa. Sekä alhaalla seeproja!

Veneretken jälkeen lähdimme toiselle saarelle, jossa kävimme myös laiturilta hyppäämässä uimaan. Tämä taitaa olla Ugandan ainut paikka missä voi uida turvallisesti ilman bakteereja, loisia ja krokotiilejä. Vesi oli hämmentävän lämmintä, mutta ilkeän vihreää, johtuen siitepölystä. Kokemus oli kuitenkin hauska ja onpahan uitu nyt ugandassakin järvessä!

Matkan varrella törmäsimme myös eläimiin, jota meidän iki-ihana kuski meille bongaili ja pysäytti auton meitä varten, jotta saimme napattua niistä tuhansia ja tuhansia kuvia. Illan pimetessä sain otettua myös pari kaunista auringonlaskukuvaa mitä olen himoillut ottavani jo kauan.

Aamulla pääsimme heräämään ihanaan sumumaisemaan hotellissamme Gorilla havenissa. Näkymä on meidän omalta terassiltamme ja hotelli oli muutenkin aivan upea. Jokainen yöpymispaikkamme oli aivan hämmästyttävän laadukkaita, sekä mikä parasta, meidän paikallinen kaverimme oli saanut tingattua ne meille ihan pilkkahintaan!

Bwindin kylässä pääsimme tutustumaan paikallisten ihmisten yleisiin elannonansaitsemistapoihin – teehen, kahviin ja viinaan. Saimme hotellilta oppaan ja sen mukana tulevan asestetun vartian, jonka kanssa lähdimme kiertämään paikallisten työpaikkoja. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy ugandalaisia teelehtiä, jotka kuivatetaan ja pussitetaan, sekä myydään eteenpäin. 

Kuvassa ensin kahvipuu jossa pavut ovat pääsääntöisesti vielä vihreitä. Alapuolella kuva kahvipuun kukista oppaan esittelemänä, sekä puusta kerättyjä kahvipapuja tuoreena. 

Kuvassa paikallinen nainen jauhaa hienolla omalla menetelmällään kahvipapuista kuoret pois. Kokoinaisista kerätyistä kahvipapuista maksetaan paikallisille 1 dollaria kilosta, mutta kuorituista pavuista saa kaksi dollaria, mutta palkkaa aletaan maksaa vasta vuoden työskentelyn jälkeen. Laite on siis kätevä tapa nopeuttaa työtä, verratuna käsin yksitellen papujen kuorimiseen. Reilu kauppa ei ole vielä ylettynyt Ugandaan asti, jonka vuoksi palkat ovat äärettömän huonot. Paikalliset toivovat ihmisten kannattavan reilun kaupan tuotteita, jotta ne saavuttaisivat joku päivä vielä Ugandankin.

Kuorimisen jälkeen paput paahdetaan pikku nuotiolla, jonka jälkeen ne vasta jauhetaan suodatusmuotoon. 

Waragi on Ugandan yleisin alkoholimuoto, joka löytyy hyvin vahvasti kulttuurista. Nuorten esimerkiksi mennessä naimisiin vanhemmat  perinteisesti kokoontuvat tämän itsetehdyn banaaniviinan ääreen juhlistamaan tilannetta. Banaaniviina on ihan yhtä hankalatekoinen kun kahvikin. Monta välivaihetta viinan teon välillä oli banaanien haudutuksesta kuopassa, viinan käymiseen asti. Saimme maistaa hieman paikallista tekosta ja lopputulos yllätti allekirjottaneen positiivisesti: se oli mukavan makeaa, vaikka tujua olikin. 

Kuten jokapuolella, turisteilta kerätään rahaa turistitavaroilla ja krääsällä. Kuitenkin sydäntämme lämmi kovasti lasten piirtämät kuvat, jossa osassa oli jopa sähköpostiosoite takapuolella. 

Viimeisenä pääsimme tutustumaan pygmikylään. Pienikokoisten heimo on häädetty valtion toimesta metsästä salametsästyksen vuoksi. Tämän vuoksi heimon tuli kehittää ihan uusi tapa saada ruoka pöytään, mikä oli turismi. Pygmit esittivät meille lauluja ja tansseja, sekä hauskoja esityksiä. Saimme nähdä myös heidän tämän hetkiset asuintilansa jotka olivat luolat ja pienet majat.

Asuimme hotellissa nimeltä Bwindi view, joka oli aivan uskomattoman ihana. Mökimme terassilta näkyi aivan henkeä salpaava vuoristomaisema. Kuten jokapaikassa, ugandalaiset työntekijät osaavat ottaa meidät paikassa kun paikassa aivan upeasti vastaan itsetehdyin mehujuomin ja häikäisevän hymyn kera!