Lauantai ei voi lähteä tämän paremmin käyntiin. Menimme heti aamusta Mpanga-sademetsään kolmen tunnin kävelylle. Meillä oli mukana opas ja joku random paikallinen ryhmä kiertämässä. Metsä oli niin kaunis, hohtavine valoineen ja vihertävine lehtineen. Kuvat ei todellakaan anna oikeaa arvoa paikalle. Voin sanoa, että hiki virtasi ja vettä kului kun rammittiin mudassa ja kuljettiin ylämäkiä. Yllättäen siellä taas paikallisia huvitti se, kun suomalaista tyttöä hikoilutti ja punastutti. Hyvin vaikea on koittaa saada porukka ymmärtämään kuinka kylmä Suomessa oikeasti on ja miten täällä tämä kuumuus on meille ihan liikaa. Tämä metsä on kyllä ollut ihan yksi ressun koho kohtia tähän mennessä!

Tänää kiivettiin porukalla meidän hostellin kukkulalle harjoittelupäivän jälkeen. Koska hostellin henkilökunta ei halua päästää meitä kulkemaan täällä keskenämme, saimme mukaan ylitunnollisen paikallisen miehen. Hän otti työnsä vakaasti, ehkä vähän liikaakin, joten kaikki pääsivät ehjänä takaisin alas. Meidät on vallannut jo turvallisuuden tunne kulkemiseen ja olemiseen, kun täällä tuntuu olevan niin rauhallista, eikä mitään pahaa ole sattunut kenellekkään. Varmaan juuri tästä syystä paikalliset palauttavat meitä aika ajoin maan pinnalle, kertoen vaaroista mitä erottuva ulkomuotomme voi aiheuttaa.