В холоде
Marraskuu on kyllä harmaa kuukausi. En edes viitsi enää ottaa kuvia ulkoa kun kaikkialla on vain harmaata ja pimeää. Johtuen ehkä tästä pimeydestä, tiedä mistä, koin viikko sitten yhden suurimmista kriisestäni koko mun Venäjällä oloni aikana. Yhtäkkiä tulin epävarmaksi siitä, opiskelenko sittenkään oikeaa alaa, olisiko kuitenkin parempi hankkia koulutus kotimaassa ja niin edelleen. Parin itkunsekaisen skype-puhelun ja omien ajatusten selvittämisen jälkeen sain kuitenkin jostain uutta energiaa ja tahtoa tähän tekemiseen. Nyt vain pitäisi jaksaa puurtaa seuraavat puolitoista kuukautta täysillä, pitää mieli kirkkaana, eikä antaa vastoinkäymisten masentaa. Lisää positiivisuutta päiviin olen yrittänyt saada kuuntelemalla tätä Spotifyn Have a Great Day -soittolistaa. Toimii muuten yllättävän hyvin.
Olen viime aikoina viettänyt paljon aikaa Akademicheskayan lähiössä, jossa opiskelin ensimmäisen vuoden ja asuinkin ensimmäiset puoli vuotta. Monet kavereistani asuvat siellä edelleen, ja siitä syystä siellä on tullut käytyä niin illanistujaisissa kuin asuntolabileissäkin. Vaikka Akademicheskaya ei ole kovin kummoinen paikka, ja viime talvena suorastaan odotin että pääsen muuttamaan sieltä pois, on se silti jollain tapaa tärkeä minulle. Aina sinne mennessä tulee sellainen fiilis kuin menisi kotiin: tutut kadut, kaupat ja muut paikat, ja lisäksi lähes aina törmää vanhoihin koulu- tai asuntolakavereihin. // Hakiessani uutta rekisteröintilappuani yliopiston päärakennukselta törmäsin tähän ihanaan viritykseen. Vain Venäjällä remontit voivat näyttää tältä.
Lauantaina vietettiin Ravintolapäivää myös Venäjällä. Luin itse asiassa jostain, että Pietarissa oli tuolloin toisiksi eniten näitä yhden päivän ravintoloita heti Helsingin jälkeen. Suuntasimme luentojen jälkeen pienellä Suomi-porukalla Radiobaby -nimiselle klubille, jonka tiloissa toimi muutamia ravintoloita. Valitettavasti monista paikoista ruoka oli jo iltaan mennessä ehtinyt loppua, mutta saimme silti maisteltavaksemme muun muassa erilaisia leipiä, keittoja ja makeita leivoksia. Baaritiskin ollessa avoinna päätimme vielä lopuksi ottaa drinkit alkaneen viikonlopun kunniaksi!
Sunnuntaina yliopiston kirjaston ollessa kiinni päätimme pistää lukupiirin pystyyn kaverini kanssa. Raahauduimme kirjoinemme Etagin kahvilaan ja vietimme siellä lähes koko päivän. Aika ei madellut ollenkaan niin hitaasti kuin yksin puurtaessa ja antiikin demokratiasta kertova ryhmätyökin valmistui kuin itsestään. Kuvassa tilaamamme cheburekit (Чебурек), jotka ovat joko lihalla tai kasviksilla täytettyjä, käsittääkseni uppopaistettuja lättyjä. Hintaa annoksella oli huimat kolme euroa. // Opiskelun jälkeen kävimme vielä Etagin näyttelytiloissa katsomassa paljon kehutun Ksenia Diodorovan valokuvanäyttelyn В холоде eli suomeksi ”kylmässä”. Näyttely kertoo Tadzikistanissa asuvista perheistä ja heidän sukulaisistaan, jotka ovat muuttaneet Venäjälle töiden perässä. Todella vaikuttavia kuvia ja vielä ilmainen! Valitettavasti näyttely oli tänään viimeistä päivää avoinna Etagissa, mutta siitä kiinnostuneille löytyy The Guardianin artikkeli tästä.
