Opiskelusta Venäjällä
Monet ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan enemmän opinnoistani. Yritän tässä postauksessa parhaani mukaan kertoa opiskelusta Venäjällä omien kokemuksieni pohjalta.
Lähdin Pietariin syyskuussa 2013, kun minut oli hyväksytty opiskelemaan vuodeksi venäjän kieltä Pietarin valtiollisen polyteknisen yliopiston valmistavaan tiedekuntaan. Muutto Pietariin oli samalla ensikosketukseni Venäjään – en ollut koskaan aiemmin käynyt maassa saati opiskellut sen kieltä.
Ensimmäinen vuosi Pietarissa meni nopeasti: opiskelin kieltä, sain valtavasti uusia ystäviä ympäri maailmaa ja asuin ah niin ihanassa venäläisessä opiskelija-asuntolassa. Vuoteen sisältyivät niin omat hyvät kuin huonotkin hetkensä, mutta päällisin puolin asettuminen uuteen maahan ja sopeutuminen kulttuuriin sujuivat mutkattomasti. Tässä postauksessa keskityn kirjoittamaan nykyisistä opinnoistani, mutta jos jotakuta kiinnostaa, täältä löytyy enemmän tietoa valmistavasta vuodestani.
Suoriuduttuani kunnialla valmistavasta vuodesta ja loppukokeista, sain käytännössä korkeakoulukelpoisuuden Venäjällä. Sen ja Venäjän valtion apurahan turvin aloitin tänä syksynä opinnot Pietarin valtionyliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Vuosikurssini 300 opiskelijasta olen käsittääkseni ainoa oikeasti ulkomaalainen. Meiltä kyllä löytyy jonkin verran muun muassa valkovenäläisiä, ukrainalaisia ja latvialaisia, mutta he kaikki puhuvat äidinkielenään venäjää.
Kaikki opetus tiedekunnassamme tapahtuu venäjän kielellä, ja täytyy sanoa, että lakitekstien lukeminen venäjäksi vuoden kielenopiskelun jälkeen on osoittautunut erittäin haastavaksi. Alun vaikeudet esimerkiksi lakisanaston kanssa on kutakuinkin jo selätetty, mutta tällä hetkellä päänvaivaa tuottavat erityisesti oikeustapaustehtävien ratkominen sekä asioiden muistaminen venäjäksi. Olen nimittäin huomannut, ettei muisti toimi vieraalla kielellä läheskään yhtä hyvin kuin omalla äidinkielellä.
Itse opiskelu on hyvin saman tyyppistä kuin Suomessa yliopistoissa, eikä esimerkiksi luennoilla ole varsinaista läsnäolopakkoa. Vuosikurssini 300 opiskelijaa on jaettu kolmeen potokiin (suom. virta), ja luennot järjestetään potokeittain. Varsinkin lukukauden alussa luentosalit pullistelivat, kun sata opiskelijaa ahdettiin samaan tilaan. Nykyisin luennoilla on selvästi väljempää, ja esimerkiksi lauantai-aamun ensimmäisille luennoille saapuu vain kourallinen opiskelijoita. (Kyllä, Venäjällä opiskellaan myös lauantaisin.) Jokainen potok on jaettu lisäksi neljään pienempään ryhmään, joissa jokaisessa on noin 25 opiskelijaa. Pienryhmissä osallistumme eri aineiden seminaareihin, ja lisäksi latinan kielen tunnit järjestetään näissä ryhmissä. Seminaarien ideana on keskustella luennoilla läpikäydyistä asioista ja tehdä erilaisia tehtäviä niihin liittyen.
Vieraalla kielellä opiskelun lisäksi toinen haastellinen asia on käytävien kurssien suuri määrä. Tänä syksynä suoritan samaan aikaan kymmentä eri kurssia, ja välillä tuntuu vaikealta niin sanotusti pitää kaikki langat käsissä. Kun keskittyy yhteen kurssiin, tuntuu että toinen jo unohtuu. Lisäksi aika on rajallista mutta tiedon määrä puolestaan rajaton. On vaikeaa erottaa epäolennainen olennaisesta ja arvuutella mikä tieto on turhaa, ja mitä puolestaan kysytään tulevissa tenteissä.
Tästä päästäänkin siihen ikävimpään asiaan eli tentteihin. Syyslukukauden tentit pidetään joulu-tammikuussa ja tenttikausi on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisenä tulevat ennen uutta vuotta zachetit eli niin sanotut pikkukokeet. Niiden jälkeen on noin viikon loma, jonka jälkeen pidetään isommat kokeet eli ekzamenit. Kymmenestä kurssista karkeasti noin puolet suoritetaan zacheteina ja puolet ekzameneina. Poiketen monista muista venäläisistä yliopistoista, kaikki kokeet ovat kirjallisia. Tenttikaudella tulee tapahtumaan jonkin verran karsintaa opiskelijoista. Mikäli et pääse kolmesta tai useammasta tentistä ensimmäisellä kerralla läpi, olet automaattisesti ulkona yliopistosta. (Hehheh, katsotaan kuinka kauan tämä hupi saa minun osaltani siis vielä jatkua..)
Vaikka opiskelu aiheuttaakin ajoittain harmaita hiuksia ja ajatukset pian koittavista kokeista tulevat välillä jopa uniin, olen silti tähän asti ollut erittäin tyytyväinen valitsemaani opiskelualaan ja opinahjoon. On mahtavaa opiskella itseä kiinnostavia juttuja ja erityisesti olla osana ryhmää, jossa kaikki ovat motivoituneita ja ottavat opinnot tosissaan. Enää ei tarvitse viime vuoden tapaan kertoa itsestään ja Suomesta venäjäksi kiinalaisille luokkakavereille, tai toistaa venäjän sijamuotoja ääneen opettajan perässä niin kauan kunnes luokan viimeinenkin oppilas on ymmärtänyt asian.
Siinä päällimmäisenä mielessäni pyörineet asiat, kysykää ihmeessä lisää jos tulee jotain mieleen!
Postauksen kuvat otin eilen koulumatkan varrelta.