Suomi-viikonloppu
Olen siitä onnellisessa asemassa, että vaikka asunkin ulkomailla, voin melko vaivattomasti matkustaa Suomeen. Juna vie minut Pietarista suoraan Helsingin keskustaan kolmessa ja puolessa tunnissa. Ei jonotusta rajatarkastuksiin taikka pitkiä matkoja lentokentille puhumattakaan lentokentällä turvatarkastuksiin ynnä muuhun kuluvasta ajasta.
Niinpä viime perjantaina pakkasin laukkuni ja otin suunnaksi Helsingin. Viikonloppu toisissa maisemissa ja rakkaiden ihmisten ympäröimänä tuli tarpeeseen. Lomaksi en viikonloppua kuitenkaan kutsuisi, sillä Suomessa vietetyn 72 tunnin aikana nukuin suunnilleen sen verran, mitä normaalisti nukun yhdessä yössä. Univelkaa siis kertyi, mutta niin myös hyviä hetkiä joita muistella jälkikäteen.
Pääsyy Suomen vierailulleni olivat lauantaina järjestetyt sukulaisen syntymäpäiväjuhlat, mutta ehdin haalia etukäteen kalenterin täyteen myös muuta ohjelmaa. Sekä perjantaina että lauantaina tuli käytyä Helsingin yöelämässä, ja vanhoissa kunnon kotibileissäkin piipahdin. Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka kallista Suomessa on käydä baareissa! Hinnalla, jolla perjantaina maksoin itseni sisään baariin, kustannan kevyesti kokonaisen illan takseineen Pietarissa.
Sunnuntaipäivä alkoi brunssin merkeissä Kallion Oivassa. Rakastan brunsseja ja niillä onkin mukava käydä Suomessa, sillä Pietarissa varsinaista brunssia tarjoilevia ravintoloita, hotelleja lukuun ottamatta, ei käsittääkseni ole. Tämä oli ensimmäinen kertani Oivan brunssilla ja voin suositella paikkaa. Pidin erityisesti tuoreista salaateista, joita oli tarjolla laaja valikoima. Ainoana miinuspuolena mainittakoon tiivistemehu, joka oli liian laimeaa. Mielestäni kunnon brunssi vaatii tuoremehun!
Juhlimisen ja hyvän ruoan lisäksi ehdin viikonlopun aikana muun muassa käydä kampaajalla laittamassa kuontaloni kuntoon, tyhjentää pankkitilini shoppailemalla kaikkea tärkeää ja ei niin tärkeää, sekä lähteä ex tempore leffaan ja univajeen vuoksi melkein nukahtaa sinne.
Nyt olen ollut jo pari päivää Pietarissa, ja yritän toipua ajatuksesta, ettei elämä olekaan pelkkää juhlaa. Paluu arkeen ja takaisin koulunpenkkiä kuluttamaan, ehkä tämä tästä.