Kuinka moni on joskus haaveillut työnsä lopettamisesta? Erään tutkimuksen mukaan vain 13% pitää työstään, 63% ei pidä ja 24% aktiivisesti vihaa työtään. Itse kuuluin vaihtelevasti kahteen viimeiseen porukkaan. Viime viikolla irtisanoin itseni.

Aloitin väliaikaisen työni lukiossa, mutta vietin siellä lopulta lähes neljä vuotta. Viimestään vuosi sitten aloitettuani vaatetusalan opiskelut, alkoi työ ravintola-alalla tökkiä. Olin löytänyt oman juttuni ja silti joka viikko vietin useamman tunnin tekemässä työtä, joka sai mut vaan ärsyyntymään. Ainut asia, joka sai mut jatkamaan oli raha: jotain on pakko syödä ja vaatteitakin tykkään ostella. 

Nykypäivänä lähes jokainen opiskelija joutuu käymään töissä. Tuet eivät välttämättä riitä edes vuokranmaksuun, saati sitten elämiseen. Harvoin kuitenkaan puhutaan opiskelijoiden jaksamisesta. Opiskelun ja työnteon yhdistäminen voi olla tosi rankkaa. Olin loppuvaiheessa maanantaista perjantaihin työharjoittelussa, ja kahtena tai kolmena päivänä palkkatöissä. Tunsin itseni kokoajan väsyneeksi, enkä ehtinyt tehdä asioita joista oikeesti nautin.

Tällä hetkellä olen työtön, mutta onnellinen. Työn lopettaminen oli yksi parhaimmista päätöksistäni pitkään aikaan. Tarkoituksena on nyt elää jonkun aikaa opintolainalla, ja etsiä työtä josta pidän. Tulevaisuus on avoin, mutta se ei pelota mua – uskon siihen että kaikki palaset loksahtaa paikoilleen lopulta.