sunday thoughts, mikä on poika?

Eipä tänne ole tekstiä lähiaikoina juuri suoltunut ja postauksistakin tulee tyhmähköjä kun ei edes muista mitä kaikkea edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut. 

Ennen kaikkea päiviin on kuulunut kahvittelua, ystäviä, tissittelyä, lenkittelyä, ikimuistoisia hetkiä pienen miehenalun kanssa ja tulevan suunnittelua. Lisäksi ystävä joka odottaa kaksosia sai maailman kivoimman uutisen kun kuuli että heille tulee alkuvuodesta niin poika kuin tyttökin 🙂

Oma paino on synnytyksen jälkeen pudonnut jo 16kiloa! (kertyi 21) ja kaikki tuntuu menevän uomiinsa pikku hiljaa. Seuraavaan postaukseen ajattelinkin kertoa ehkä vähän meistä, minusta, aviomiehestäni A:sta ja pienestä pojastamme sekä russelinriiviöstä.

Yksi suurimpia huolenaiheita tällä itsekkäällä mutsilla muuten raskauden aikana oli, että mahtuvatko omat kengät vielä jalkaan. Siis suomeksi se, että oliko jalan kasvu pelkkää turvotusta vai olisiko se pysyvästi jäänyt noin kokoa suuremmaksi. Eipä onneksi jäänyt! Kaikki minun noin 100 paria mahtuvat jalkaan ja korkkarit menevät ristiäisiin jalkaan. Muuten olen kyllä ihan täysin sneakerfreak ja erityisesti kaikki niken erikoisemmat mallit kutkuttavat aina vastaan tullessaan 😀

Ensi lauantaina siis poikamme ensimmäinen oma juhla, ristiäiset isomummulassa. Sitten ei kutsuta enää tintiksi, ötökäksi tai aaarggh pikku-penaksi. Nimi johon päädyttiin on ihan pojan näköinen ja ihanasti ei mikään tusinatuija. Ensi viikko meneekin isomummulassa siivoillessa, mummulassa leipoessa ja muuten valmistellessa. 

Täytyy kysyä kummeista joku lukemaan Alan Beckin mielestäni niin ihana teksti ”Mikä on poika”. Ajattelin vähän muokkailla lyhyemmäksi mutta muuten osuu kyllä niin hyvin 🙂 Uskomatonta sinänsä, että tämä teksti on kirjoitettu yli 50vuotta sitten. 

Mikä on poika?

Lapsuuden viattomuuden ja miehuuden arvokkuuden välillä on miellyttävä olomuoto, jota sanotaan pojaksi. Poikia on monen kokoisia, mutta kaikilla pojilla on sama päämäärä: nauttia jokaisen päivän jokaisen tunnin jokaisen minuutin jokaisesta sekunnista ja nostaa kova meteli (heidän ainoa aseensa), kun viimeinen minuutti on päättynyt ja aikaihmiset panevat heidät ilalla vuoteeseensa.

Poikia on kaikkialla – päällä, alla, sisällä, kiipeämässä jonnekin, hyppäämässä jostakin, juoksemassa jonkin ympäri tai loikkaamassa johonkin. Äidit rakastavat heitä, pienet tytöt vihaavat heitä, isot veljet ja sisaret sietävät heitä, aikuiset väheksyvät heitä ja taivas varjelee heitä. Poika on Totuus, jolla on likaiset kasvot, Kauneus haava sormessa, Viisaus purukumia tukassa ja Tulevaisuuden Toivo, jonka taskussa on sammakko.

Kun sinulla on kiire, on poika vaivalloinen ja häiritsevä metelöitsijä. Kun haluaisit hänen tekevän hyvän vaikutuksen, hänen aivonsa kieltäytyvät yhtäkkiä toimimasta tai sitten hän muuttuu raa`aksi, julmaksi viidakon olennoksi,  joka haluaa tuhota koko maailman ja itsensä sen mukana.

Pojissa yhdistyy hevosen ruokahalu, miekannielijän ruoansulatus, taskukokoisen atomipommin energia, harakan uteliaisuus, diktaattorin keuhkot, Jules Vernen mielikuvitus, metsäorvokin arkuus, raketin räiskähtely ja kun hän ryhtyy tekemään jotakin, hänellä on peukalo keskellä kämmentä molemmissa käsissä.

Hän pitää jäätelöstä, puukoista, sahoista, joulusta, sarjakuvista, naapuritalon pojasta, metsistä, vedestä (vain luonnossa), suurista eläimistä, isästä, junista, pyhäaamuista ja paloautoista. Häntä ei kiinnosta pyhäkoulu eikä muukaan koulunkäynti, kirjat, joissa ei ole kuvia, soittotunnit, solmiot, parturi, tytöt, päällystakit, aikuiset eikä maatamenoaika.

Ei kukaan muu nouse niin aikaisin ja tule niin myöhään illalliselle. Ei kukaan muu saa niin paljon iloa irti puista, koirista, tuulenpuuskista ja sadekuuroista. Ei kukaan muu saa yhteen taskuunsa tungetuksi ruosteista puukkoa, puoliksi syötyä omanaa, puolenmetrin narunpätkää, tyhjää tulitikkulaatikkoa, kahta karamellia, kymmenen markan lanttia, kuulalaakeria, isänsä ruuviavainta ja tuntemattomasta aineesta muodostunutta möhkälettä, jonka väri on epämääräinen.

Poika on taikuri ja velho – voit sulkea hänet pois huoneestasi, mutta et sydämestäsi. Voit ajaa hänet pois työpöytäsi äärestä, mutta et karkoittaa häntä mielestäsi. Voisit yhtä hyvin luopua yrittämästäkin – hän on herrasi ja valtiaasi, voittajasi ja vartijasi, tämä pisamanaamainen, kissaa ajava pojanviikari, joka on aina äänessä. Mutta kun illalla palaat työstä masentuneena, toiveet ja suunnitelmat pirstaleina, poikasi saa kaiken ehjäksi jälleen kahdella taikasanalla: ”Terve isä!”

-Alan Beck-  Kotiliesi No.6 1958

 

Kaikille ihanaa sunnuntaita, me painutaan nyt mun vanhemmille syömään ja viettämään perheen laatuaikaa :)