duuniin or not

Noni, jonkinnäköisesti ennakkoon pelätty puhelu saapui. En osannut sitä ihan tällä muotoa todellakaan odottaa, enkä ollut sille vielä kunnolla ajatusta uhrannut. Mutta juu, pomo soitti ja pyysi töihin. Ei onneksi heti eikä vielä edes ihan kohta mutta elokuussa. 

Antoi sellaisen tarjouksen, mistä tuntuu hillitömän vaikealta kieltäytyä. Se tarkoittaisi heippaa rahamurheille hetkellisesti ja uralla etenemistä toivottuun suuntaan. Tuo paikka olisi se paras mahdollinen minulle tuossa firmassa, ja sellainen josta moni olisi valmis tappelemaan. Homma olisi ainakin vuodeksi, jonka jälkeen ehkä taas uudet kuviot töissä, tai miksei vaikka kotona?

Mutta mutta. Olin niin ajatellut ja ilmoittanutkin alustavasti kotoilevani pojan kanssa ensi vuoden alkuun. Suunnitelmat siis saattavat muuttua. EHKÄ. Tuntuu pahalta jo nyt ajatella, että poika on vasta vuoden kun menisin töihin. Pienihän se puolitoistavuotiaskin olisi, mutta. 

Päässä on iso kysymysmerkki ja mietintämyssy. Niinkuin itselleni selvensin, ei tässä ole oikeaa tai väärää ratkaisua suoriltaan. 

Ensimmäinen fakta on se, ettei poika olisi vielä menossa päiväkotiin. Äitini on kotona ja olemme pojan kanssa muutenkin hänen kanssaan päivittäin tekemisissä. Tuttu hoitaja olisi siis tarjolla. Lisäksi vanhempani asuvat meidän kanssa samalla kylällä, joten samat puistot ja kerhot ym touhut voisi olla mummun kanssa kuin muutenkin.

Ei vaan vielä osaa sanoa eikä voi tietääkkään, millainen tuo jässikkä on puolen vuoden päästä. Kuinka reipas, kuinka äidissä vielä kiinni. 

Luulen, että silti nää jutut on äidille aina vaikeampia kuin lapselle. Lapsi jos on tutussa ja turvallisessa hoidossa, ei hänellä liene hätäpäivää. Äidin morkkis on vaan suurensuuri. 

Tässä pähkäilen ja mietin, plussia ja miinuksia. Antakaa vinkkejä, mielipiteitä, kokemuksia, ideoita? Kaikki on nyt tervetullutta jotta pää saisi päätöksen tehtyä. Onneksi hetken saan miettiä, turhan kauaa en kuitenkaan.