anna, anna, anna!

Oma tahto, check!

Mun perässä tassutetaan kontaten ja huudetaan millon minkäkin perään että: anna, anna, anna! Tällä tahdolla otettiin jo pari horjuvaa askelta, apua! Mutta raivo ja huutohan siitä seuraa kun äiti rajoittaa elämää eikä anna pottaa leikkiin, puhelinta, tietokonetta, omaa ruokaansa, kahvia, koiran flexiä, you name it.. 

Äitini on aina sanonut että olin kuin enkeli kunnes täytin 10kk, jonka jälkeen olin ihan törkeän kovapäinen vintiö useamman vuoden. Liekö poika saanut äitinsä helpon temperamentin? Huoh, tässä asiassa voisi olla kuin isänsä (pienenä) 😀

No, ainakin sanoja muodostuu ja ihan oikeilla merkityksillä, hiphurraa! Päikkyrytmi on muuten tasaantunut melko järkeväksi mutta nytjust nokka valuu ku niagara, oiskohan ne taas hampaita.. 

Aamuisin herra on kuitenkin kuin suloisin ikinä! <3: