heihei terkkatäti!

Käytiin viikolla 8kk neuvolassa. Juupajuu jätkähän on siis ens viikolla 9kk. Jouduin aiemmin perumaan ajan kun meillä oli se ihana RS-virus ja oltiin vähän huonona. No saatiin aika joka oli reilu 3vkoa eteenpäin kun mein terkkatädillä oli vähän bisi. 

No joo, oon jo pitempään harmitellut ja yhden kaverin jolla samanikäinen poika ja sama neuvolatäti keskustellut siitä, ettei tää nyt ihan pelitä. Me ei siis saada mitään neuvoja eikä oppeja sieltä, ei niin mitään tietoa. Ei hampaista, ruoasta mistään. Nyt mulle meinaa riitti. 

Varattiin siis ihan kunnon 30min aika kun soitin vaihteeseen ja muutin aikaa. Sinne sanoin, että mulle nyt on ihan sama kuka ne painot ja pituudet katsoo kun meille oli vaan siihen alunperin aika varattuna. Sieltä neuvottiin, että 8kk käynti on aina 30min ja varattiin sitten sen mukaan. Aika oli 12.30 ja silloin mentiin huoneeseen sisään, josta poistuttiin 12.37. Vaihteesta sanoi että kun varataan kunnon aika niin kerrotaan sitten kaikki ruokajutut sinne vuoden ikään ja puhutaan hampaista ja liikkumisesta etc.. EIPÄ PUHUNUT!  Enkä osaa ennakoiden kysyä kaikkea mahdollisesti myöhemmin mieltä askarruttavaa. Hitto että ärsyttää, kun tuntuu ettei toinen ihminen vaan tahdo tehdä työtään. Enkä siis tosiaan ole ainoa joka näin ajattelee.

P4081711.JPG

Poika oli kasvanut loppujen lopuksi 4cm edellisestä eli 6kk nlasta ollen nyt 74cm (6kk 70cm). Painoa oli tullut melkein 3kk takaisesta huikeat 25g, meillä meinaa VÄHÄN liikutaan. Paino siis nyt 9800g (6kk 9775g). Pituuden jouduin pyytämään mittaamaan uudestaan, koska ei viitsinyt ensi kerralla mitata kunnolla ja sai ensin tuloksen 72cm.. Kommentit kaikkeen, siis ihan kaikkeen kun kerroin että on neljä hammasta, syödään kaikkea mitä tarjotaan, kävellään tuen kanssa sekä nukutaan yöt oli vain että onpa aikasessa. Mitä ihmettä tarkoittaa vaan että onpa aikaisessa, pitäiskö meidän reagoida tälläiseen jotenkin?!?

Menimme parin päivän päästä 8kk lääkäriin samaan neuvolaan eikä mittatietoja oltu vielä lyöty systeemiin. Ei kai siinä muuta, mutta kun en koe että saamme asianmukaista palvelua ja meininki on aina se että mitat ja kiitti hei.. Kun ei sitä itse tän esikoisen kanssa oikein osaa kysyäkään kaikkea. 

Aiemmin mietin, ettei sillä neuvolatädillä niin väliä kun meillä on kaikki mennyt niin hyvin. Ja että vaihtaa sitten vaikka kun alkaa seuraavaa joskus odottamaan. Mutta tämän nyt olevan sijainen viime kesänä oli niin ihana, että tajusin kuinka sen homman oikeasti kuuluisi mennä. Ja no jos kukaan ei tältä nimenomaiselta ”kakka-tädiltä” vaihda pois niin eikai kukaan ylempänä organisaatiossa osaa tajuta että joku mättää. 

Eli siis jos jollain on hyviä vinkkejä kivasta neuvolatädistä Pohjois-Helsingin tai vaikkapa ihan vaan koko Helsingin aluella niin kertokaa ihmeessä. Me tarvitsemme uuden neukkutädin!!

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/12177657/?claim=ps2m45spws3″>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

RS virus, ohmygod!

10174828_10152183845372605_934686068_n.jpg

Juu mehän siis luultiin, että ukkeli oli tukkoinen ja kitisi hampaitaan. Kuinka väärässä sitä voi ollakaan? 

Viikko sitten tiistaina, jätkän oltua jo viikonlopun yli tukkoinen meni hengitys pienellä tosi huonoksi. Siitä sitten vauhdilla Töölön Mehiläiseen ja lääkitystä kohdilleen. Epäily RS viruksesta heitettiin jo tällöin, mutta kun poika hengitti paremmin saatuaan spiralla kaksi kertaa adrenaliinia, lähdimme kotiin parantelemaan. Pahin pelkoni oli joutua sairaalaan yöksi ja lusimaan tuon pienen kanssa. No lääkäri kuitenkin laittoi lähetteen lastenklinikalle valmiiksi, jotta pääsisimme sinne heti jos tilanne menisi taas heikompaan suuntaan. 

Yöllä poika nukkui ehkä 2h noin kuudessa eri pätkässä ja itse en ollenkaan. Tavalliseen aikaan sängystä noustuamme ei päivä lähtenyt ollenkaan käyntiin. Lapsi ei jaksanut leikkiä, ei tehdä mitään. Makasi vain sylissä ja valitti. Henki ei todellakaan kulkenut. Itkua vääntäen aloin pakata meille varuiksi parin pvän kamat ja lähdimme keskiviikko-aamuna lastenklikalle. Miehen velvoitin mukaan ja hän mielellään tulikin. 

Parkkipaikan löydettyämme pääsimme päivystyksen kautta käytännössä heti lääkärille joka tutki tarkkaan; mittasi happisaturaatiot ja testasi RSviruksen tartunnan. Sehän se sitten oli. Odottelimme lääkärikäyntien välissä päivystyksen käytävillä useita tunteja kun testattiin toimiiko lääkitys lapseen. Jälleen ukko virkosi saatuaan kaksi kertaa adrenaliinia spiralla. Henkilökunnalle kyllä kaikki propsit sen kiireen keskellä superystävällisestä hoidosta!

Toisen adrenaliinisatsin tehottua kävi ylilääkäri sitten päästämässä meidät kotiin, onneksi. Ei siis yötä sairaalassa, jipii!

Kaiken tämän jälkeen olen taas enemmän äiti, tunnen lapseni paremmin ja huomaan ettei hän valita turhasta. S oli meinaa oikeasti ekaa kertaa kipeänä, ja ehti jo 8kk ikään! Jos poika on huonona niin on oikeasti huono olla. Toivotaan ettei tämä enteile astmataipumusta (pahalta vaikuttaa) ja että tälläinen ei uusisi. Virus kun on niin itse tautiin ei lääkettä ole, vain oireita helpottavia astmalääkkeitä ja rään poistoa niistäjällä. 

Lääkäritkin sanoivat että onneksi poika oli jo näin ”vanha” ja isokokoisempi, joten 3pvän paasto ei haitannut mitään kun vettä ja maitoa sai alas kuitenkin eikä siten päässyt kuivumaan. 

Mutta älkää ikinä kukaan hankkiko tätä virustartuntaa, ihan kamalaa kun pieni ei saa henkeä etkä vaan voi itse asialle mitään! Onneksi meillä on nyt täysin tervehdytty, ja tehtiinhän ne yläetuhampaat sitten samalla kiukulla. (jotain hyvääkin)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Se on taatusti helpompi kuin edellinen 😉

Suhteet Ystävät ja perhe