viimeinen päivä neitinä ja odottamaton luopumisen tuska

(kuva: groomsadvice.com)

 

Heräsin tänään siihen fiilikseen, että a-p-u-a! Okei joo supistus oli sellainen ettei sängystä meinannu päästä ylös mutta ei se ollu se syy tähän kummalliseen olotilaan..

Niin, me siis mennään huomenna naimisiin, HUOMENNA. Huomenna musta tulee rouva (hyi kuinka vanhalta ihmiseltä se kuulostaa) ja luovun omasta sukunimestäni. Tuntuu että tähän päivään asti oon aina vihannut sukunimeäni mutta nyt iski haikeus. Isäni sanoi viikonloppuna että ei häntä haittaa vaikka yksi tytär onkin sitten jonkun muun miehen niminen. Oudolta se silti kuulemma tuntuu. NIIN TUNTUU.

Koko meidän pieni perhe kulkee siis huomisesta alkaen samalla yhteisellä nimellä. Huominen vietetään meidän vanhempien kanssa kunnolla syöden ja siten juhlistaen. Kaverit saavat oman osansa myöhemmin. Isot juhlat olisi tarkoitus järjestää 2015 ja silloin juhlia meidän perhettä oikein kunnolla. Nyt kun ei skumppa ainakaan minulla läiky kun mönkiäinen vielä toistaiseksi viihtyy mahan sisäpuolella. Prinsessoidun siis silloin 2015, huomenna päällä on valkoinen pitsimekko ja pitsiset ballerinat. Elopainoa kun on aika kiitettävästi enemmän kuin normaalisti niin korot jää vielä kaappiin.

 

A lähti aamusta töihin ja samalla tajusin että tänään on myös mun viimeinen ikioma lomapäivä.. A jää tämän päivän jälkeen lomille ja on pikkuihmisen syntymän yli lomilla. Kirjoittelen siis sängystä hedelmä-aamiasen lomasta. Tästä päivästä otetaan kaikki irti!

(kuva: ellit.fi)

Kaikesta haikeudesta ja kummallisuuden tunteesta huolimatta paras on kai kuitenkin noudattaa äitini neuvoa (kaikella rakkaudella sekä isääni että tulevaa aviomiestäni kohtaan) : mieluumminhan sitä on sen idiootin niminen jonka on itse valinnut, kuin sen idiootin jonka oma äiti on valinnut. Traumat äidin omasta tyttönimestä paistavat tuosta kyllä aika selkeästi.. :D

P.s. kolme vuotta sitten en olisi ikinä uskonut että olen nyt tälläisessa tilanteessa ja että nautin siitä täysillä. Asuntolaina, raskaana, koulu ”kesken”, auto velalla, koira ja ennen kaikkea elämänkumppani joka löytyi ihan vahingossa niin läheltä etten meinannut edes tajuta :)

Hormonihykkyrässä täällä haikeudessani pillitän, mutta ai herranjumala mä olen ONNELLINEN!