Kun nepalilainen ja suomalainen nainen keskustelivat tasa-arvosta
Naisten päivän kunniaksi haluan muistella viime syksyistä reissuani Nepaliin. Osallistuin suomalaisena edustajana demokratiayhteistyön kehitysjärjestö DEMO Finlandin kautta monikulttuuriseen ryhmään, jota koulutettiin 10 päivän ajan aiheessa Women in Decision Making.
Aihe onkin globaalisti yksi keskeisimpiä. Hillary Clinton naulaa asian ytimekkäästi: ”Human rights are women’s rights and women’s rights are human rights”. Tunnen kehityspolitiikkaa ja olen perehtynyt paljon naisten yhteiskunnalliseen asemaan erityisesti Aasiassa. Uudet ystäväni Nepalista ja Bangladeshista tutustuttivat minut rooliinsa naisena yhteiskunnassaan sekä työhönsä tavalla, jonka kautta ymmärsin, kuinka vähän pystyn samaistumaan nepalilaisen tai bangladeshilaisen naisen kokemuksiin ja kuinka silti samalla palolla ajattelemme tasa-arvosta.
Suomen he näkivät valmiin tasa-arvon maana. Hyvinhän meillä on asiat muun muassa naisten oikeuksien ja itsemääräämisvallan suhteen, mutta tasa-arvo ei ole koskaan valmis: suomalainen nainen kärsii lähisuhdeväkivallasta eikä saa miehen kanssa samaa palkkaa. Bangladesh on suistunut tasa-arvokehityksessä taaksepäin: yhä nuoremmat tytöt joutuvat naimisiin ja naisen oikeusturva yhteiskunnassa on todella heikko. Nepalissa 0llaan välimaastossa. Naista kunnioitetaan ja naiset ovat yhteiskunnassa merkittävissä tehtävissä. Tasa-arvo kehittyy silti monissa kohdin hitaasti.
Nepalissa hyäksyttiin myrskyisän lähihistorian jälkeen syksyllä maan ensimmäinen perustuslaki. Nepal toipui sisällissodista ja tuhoisasta maanjäristyksestä, rakentaen samaan aikaan nuorta demokratiaa. Nepalin poliittinen tilanne ansaitsi oman blogikirjoituksensa erikseen.
Naisjärjestöillä oli odotuksensa perustuslain suhteen, mutta he joutuivat pettymään. Nepalilainen feministi Manjushree Thapa avaa koskettavan omakohtaisesti pettymystään tekstissään Women have no nationality. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!
Nepalissa syntynyt Thapa kokee maan naisjärjestöjen tapaan maansa pitävän häntä toisarvoisena mieheen nähden. Perustuslaissa vahvistettiin vanha tapa – lapsi ei voi periä äitinsä kansalaisuutta, ainoastaan isänsä. Näin ollen yksin lapsen saavan äidin lapsesta tulee maaton. Nepalilaisen nainen, joka saa lapsen ulkomaalaisen (usein intialainen) miehen kanssa, lapsesta ei voi tulla Nepalin kansalainen. Nepalilainen mies sen sijaan voi saada lapsen ulkomaalaisen naisen kanssa ja siirtää kansalaisuuden jälkikasvulleen.
Pykälä syrjii naisia ja vahvistaa patriarkaalista yhteiskuntaa. Nepal, jonka kansa niin toiveikkaasti jälleenrakentaa maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja ja työskentelee demokraattisen kehityksen eteen, jää jälkeen tasa-arvokehityksessä, vieläpä perusruslain kautta.
Tasa-arvon eteen on taisteltu. Sen puolustamisen takia on kuoltu.
Tämän usein unohtuvan totuuden eräs kouluttajistamme lausui meille kaikille naisille: nepalilaisille, slovenialaisille, bangladeshilaisille ja suomalaisille. Kaikille yhtä totta nyt ja aina.
