Olemisen sietämätön keveys

Niinkuin sanotaan, että raskauden tulisi olla elämän ihaninta ja stressittömintä aikaa, olisikin niin. Tuntuu, että stressaan tällä hetkellä 24/7. On hetkiä jolloin on hyvä olla ja pyrinkin nauttimaan niistä täysin, sekä keskittymään juuri siihen oloon. Kotona remontti on edelleen valloillaan, työ ahdistaa ja mies ei ymmärrä tätä raskausasiaa oikein hyvin, vaikka yritän parhaani mukaan kertoa asioista. Tuntuu, että olen yksin tämän asian kanssa. Olo on paksu ja ruma. Odotetaan, että jaksan tehdä kaiken aina kuin ennen ja että teen myös kaiken. Ei sillä eihän raskaus sairaus ole, mutta pientä ymmärrystä olisi hyvä saada. Mitäpä sitä valittamaan tosin, koska eihän raskaana saa valittaa, eikä naiset varsinkaan saa valittaa (right), mutta on se niin, että jos on paha olla on se vaan joskus pakko purkaa ulos! 

Kilahtelen pienistäkin asioista kiitos hormonien, mutta onneksi tajuan, että se johtuu niistä ja voin tehdä asialle jotain. Jospa tämä joskus helpottaisi ja tulisi se ihanan seesteinen aika. Onko sellaista.. ?