Huisia miten aika vaan menee. Meillä on ollut kotona niin paljon tekemistä (kiitos keittiöremontin), etten ole juurikaan ehtinyt muuta ajattelemaan. Elämme luovassa kaaoksessa ja ainut tila jossa voimme oleskella tällä hetkellä on makuuhuone. Täällä sulavassa sovussa miehen koiran ja kissan kanssa elellään, kun muu torppa on kaaoksen vallassa. Onneksi kohta helpottaa ja saa tilaa hengittää.

Meillä on lähtenyt remontointi lievästi sanottuna käsistä. Alunperin piti poistaa vain olohuoneen seinistä lasikuitutapetit ja maalia päälle. Kuinkas kävikään? Noh, lattiat meni vaihtoon, kattohaltexit tippuivat niskaan ja sen myötä jouduttiin tasottaan katot, kun entinen katto irtoili kivasti. Sama homma tehtiin myös makuuhuoneelle. Koska lattia päätettiin vaihtaa, piti myös työhuoneen, eteisen ja keittiönkin lattiat vaihtaa..ja koska keittiöön asti päästiin, niin meni sitten kaapitkin uusiksi. Aikamoista sietokykyä tämä on vaatinut henkilöltä, joka on perfektionisti ja jonka koti on aina yleensä tip top siisti 😉 

Maha alkaa näkymään pikkuhiljaa, olkoon turvotusta tai mitälie. Tuntuu, että vaikka ei juurikaan söisi mitään niin olo tuntuu täydeltä. Yritän juoda vettä paljon, jos se auttaisi, mutta aika huonolla tuloksella. Ahdistus. Huimaaminen on vaihtelevasti päivittäin läsnä, mutta sen kanssa olen jo oppinut elämään. Pitää vain ottaa iisisti. Nyt olen alkanut huomaamaan rasituksessa eroa, eli kun liikkuu niin hengästyy paljon herkemmin ja ottaa henkeen. Tämä tosin voi johtua myös allergioista, koska allergialääkkeet ovat pannassa 12 viikkoon asti, kiitos gynen määräyksen. 

Tuntuu, että ruokaa tarvitsee, joka tällä hetkellä hieman haastavaa, koska kotiruokaa ei voi tehdä vaan tulee elellä kaikella mitä ei tarvitse valmistaa, tai hakea take away juttuja, mutta eihän niitäkään joka päivä jaksa. Tosin kiinalainen Kung Pao kana voisi mennä kyllä vaikka joka päivä, mutta ei liene kovin terveellinen vaihtoehto pidemmän päälle. Tomaatteja menee paljon, samoin karjalanpiirakoita, ananasta, viinirypäleitä jne. Neuvolatäti kehotti syömään jogurttia ja juustoa, sekä juomaan kaakaota, koska kalsiumin saantini on aika vähäistä. Tuohon olen yrittänyt kiinnittää nyt enemmän huomiota. 

Kutsu Np-ultraan tuli myös ja se aikatauluttuu 30.6, 14 viikon alkuun. Olen nähnyt keskenmenosta painajaisia aina vähän väliä ja ahdistaa, joten varasin tähän väliin vielä yhden ultran, jossa varmistan, että kaikki ok. Saanpahan mielenrauhan eikä tarvitse stressata. Työpaikalla ajattelin kertoa sen jälkeen heti, viikolla 11, koska sitten alkavatkin jo kesälomat pyöriä ja meillä jengi on niin vaihtelevasti lomilla, että helpompi näin. Jännittää kyllä kovasti miten tuo menee ja miten uutinen vastaan otetaan, toivottavasti positiivisesti 🙂 

Ps. yksi jännä juttu. Koira on ruvennut nukkumaan vierellä/oleskelemaan koko ajan pää masulla. Siinä se katselee ja mietinkin, että vaistoaakohan se, että masussa tapahtuu? Kissakin on ruvennut tuijottelemaan jotenki hölmönä. Hassuja <3