Toiveena olla äiti

Olen yrittänyt lasta jonkin aikaa. Edellisen kumppanin kanssa melkein vuoden onnistumatta. Olin jo menettänyt toivoni, ajatellut että jommassa kummassa (erityisesti minussa) on jotain vikana.

Uuden kumppanin kanssa yritys aloitettiin huhtikuussa 2013.

Olin pitänyt tarkkaa kirjaa kierrostani jo yli vuoden, lisäksi olin ostanut ovulaatio liuskatestejä joihin en ollut kertaakaan onnistunut saamaan postiviisita tulosta.

Huhtikuussa, tarkemmin 6.4-8.4 sain vihdoin ovulaatiotesteihin positiivisen ensimmäistä kertaa. Hyödynsimme tämän tiedon ja jäimme odottelemaan. 

Omassa mielessäni olin jo asennoitunut pitkään yrittämiseen.

Edellisen kuukautiskiertoni oli jäänyt hiukan lyhyemmäksi kuin normaalisti, joten päätin että odottelen kuinka tässä kierrossa kävisi. Kiertopäivinä 27-30 pitäisi kuukautisten alkaa laskeskelin päässäni.

Lauantaina 20.4 oli kiertopäivä 28, kuukautiset eivät alkaneet.

Eivätkä ne alkaneet sunnuntainakaan 21.4.2013.

Tässä vaiheessa ajattelin, että noh eipä ole eka kerta että kierto menee pidemmäksi, joskus jopa ylikin. Päätin odotella vielä. Olo oli ihan normaali, rinnat olivat kipeät ja vatsassa tuntui menkkamaiset juilinnat, palelinkin normaaliin tapaan ennen kuukautisia.

Tiistaina 23.4. oli jo kiertopäivä 31 eikä kuukautisia kuulunut.

Aloin todella ihmettelemään ja tarkkailemaan oireitani. Mutta oireet eivät olleet selkeitä, en tiennyt mitä ajatella.

Keskiviikkona aloin jo olla vainoharhainen, kuvittelin että taas hormonit tekee tepposet. En voi olla raskaana, mutta miksi minulla on outo olo?

Torstaina kävin nappaamassa apteekin omasn raskaustestin matkalla töihin. Kyllä luitte ihan oikein. Olin varma, että se on kuitenkin negatiivinen kuten ne 12 edellistä joten miksi tehdä siitä suurta numeroa.

Työpaikan vessassa sain tietää, että minusta tulee Äiti. Tänä vuonna vielä, ainakin omien laskemieni mukaan. Yritin soittaa miehelleni ulkomaille, puhelu katkesi joka kerta kun yritin kertoa mitä uutisia täällä päässä oli. Onneksi rakas ystäväni vastasi puhelimeen ja sain kerrottua uutiset.

Sen jälkeen olen ottanut kuvia, käynyt kirjastossa lainaamassa raskauskirjoja ja kirjoittanut oireeni ja vointini paperille jotta voin tehdä esikoiselleni päiväkirjan missä kerron miten odotettu ja kaivattu hän oli.

Kyynel vierähtää poskelleni.

Olen niin onnellinen. Ja samalla peloissani. Mua pelottaa niin paljon, että sydämessä puristaa. Pelottaa rakastaa jotain toista enemmän kuin itseään. Hyvä äiti minusta varmasti tulee, sen tiedän.

Rakas lapseni, odotan sinua. Milloin tapaamme? En malta odottaa!