Rankin vuosi takana

Tuntuu, että olisin kahlittu tähän pari suhteeseen. Tänään juuri mieheni sai riidan aikaiseksi siitä kun olin ystäväni syntymäpäiväjuhlissa ja lähetin hänelle viestiä, että saatan sittenkin lähteä heidän kanssaan ulos ja jopa pyysin häntä mukaan, mutta ei.. Lähdin siis juhlista ja olen matkalla ”kotiin” joka on viime kuukausina suurimman osan ajasta tuntunut suorastaan helvetiltä..

Kaikkihan alkoi suhteessamme täydellisesti (tai niin luulin) kunnes hän jäi kiinni kolmen kuukauden seksisuhteesta exänsä kanssa.. En ole antanut sitä anteeksi, mutta päätin antaa toisen mahdollisuuden. Tein myös samoihin aikoihin abortin, jota en näin jälkeen päin mietittynä olisi tehnyt jos olisin saanut hieman tilaa miettiä, mutta hän vain painosti minua siihen päätökseen.
Jouluaattona sain häneltä kihlasormuksen, otin sen vastaan koska en pystynyt sanomaan ei, sen jälkeen menin itkemään vessaan paniikin iskiessä. Seuraavana päivänä kun lähdin käymään ystäväni luona, heti ulos päästyäni minun oli pakko repiä se sormus pois sormestani, se ei tuntunut yhtään itseltäni..

Uutena vuotena olimme ystäväni luona juhlimassa ja hänen humala käyttäytymisensä räjähti ensimmäistä kertaa käsistä kun hän pahoinpiteli minut. Seuraavana aamuna menin poliisi asemalle ja tein rikos ilmoituksen..

Aloin silti tapailla häntä uudestaan ja meidän suhteemme ei ole ollut viime kesän jälkeen muuta kuin riitelyä, pisin aika mitä olemme olleet riitelemättä on yksi viikko.. En tiedä miten pääsisin tästä irti koska se ei tosiaankaan ole niin helppoa kuin luulisi.. Hän on erittäin hyvä manipuloimaan ja olen myöskin todella kiintynyt häneen, mutta rakastanut häntä en ole kuukausiin. Välillä rehellisesti sanottuna välillä toivon, että sairastuisin ja kuolisin, sillä en vain yksinkertaisesti jaksa tätä, mutta en myöskään saa itseäni irti tästä suhteesta

-Y

Suhteet Oma elämä Rakkaus Syvällistä

Shame.

Olin nuorempana todella ujo persoona. Ja vieläkin jos pitäisi pitää puhe edes 10 ihmisen läsnäollessa, jännitys taso olisi käsittämätön. Epävarmuus on rasittava asia elämässäni. En uskalla tehdä joitain asioita sen takia, että pelkään mokaavani pahasti. Minulle usein sanotaan, että ”sehän meni hyvin!” mutta silti jää sellainen olo, että olisi voinut mennä paremminkin.

Viime viikolla jouduin yhdessä tapahtumassa tekemään kasvomaaleilla pojan poskeen dinosauruksen. Jouduin totaalisen paniikin valtaan ”En mä osaa, apua apua apua”. Vihreän klöntin siihen maalattuani poistuin tilanteesta nopeasti ja vajosin porraskäytävän tuolille potemaan häpeää. Soitin ystävälleni, joka sai minut rauhoiteltua ja palaamaan takaisin tilaisuuteen. Siinä näyttelijäopiskelijoita katsellessani mietin, miten he voivat olla noin rauhallisia ja pystyvät olemaan kuin toisia persoonia ”työtilanteessa”? Miksi minä panikoin heti yhden haastavan tehtävän vastaan tullessa?

Haluan olla vapaampi ja avoimempi, mutta kuinka?

– Yem

Suhteet Oma elämä