Photographs.

Ystävät…

He ovat rakkaita, tärkeitä ja luotettavia. En tiedä miten joku voisi elää ilman ystäviä. Jokainen tarvitsee jonkun kelle puhua huolistaan ja avautua. Olen miettinyt, että miten jotkut ystävät vain katoavat. Jotenkin ajanpuutteen ja töiden lomassa monet ystäväni ovat jääneet taka-alalle, mutta yritän silti pitää yhteyttä monien kanssa.

Koulujen vaihdoksien, valmistumisien ja eri työpaikkojen jälkeen ihmiset ovat vain kadonneet. Jotenkin kun ei enään näe niin paljoa jotenkin ihmiset erkaantuvat. Silti on turhauttavaa jos yritän itse pitää yhteyttä johonkin entiseen parhaaseen kaveriini, hän ei ikinä ota huvikseen yhteyttä minuun. Löysin tänään kaapin hyllyltä vanhoja valokuvia kouluajoilta. Jotenkin niitä hetkiä kaipaa. Sitä kun vaan spontaanisti tehtiin jotain meidän tyttöporukalla ja välitunneilla stressattiin yhdessä kokeista ja tenteistä.

Nykyisille hyville ystävilleni olen yrittänyt olla paras mahdollinen ystävä. Vaikkakin olen paljon poissa ja todella usein hommissa, soitan heille aina kun kerkeän ja näen aina kun on mahdollista. Ja he sentään ymmärtävät olevani kiireinen. Jotenin tuntuu, että ystävyyssuhteeni ovat parantuneet kun en ole koko ajan nähtävissä. Jotenkin on aina muutaman päivän ei-näkemisen jälkeen kauhean paljon kerrottavaa ja muutenkin mukavampi nähdä. Ainakin niin luulisin.. Rakastan heitä <3

Kiitos, 

– Yem