Shame.

Olin nuorempana todella ujo persoona. Ja vieläkin jos pitäisi pitää puhe edes 10 ihmisen läsnäollessa, jännitys taso olisi käsittämätön. Epävarmuus on rasittava asia elämässäni. En uskalla tehdä joitain asioita sen takia, että pelkään mokaavani pahasti. Minulle usein sanotaan, että ”sehän meni hyvin!” mutta silti jää sellainen olo, että olisi voinut mennä paremminkin.

Viime viikolla jouduin yhdessä tapahtumassa tekemään kasvomaaleilla pojan poskeen dinosauruksen. Jouduin totaalisen paniikin valtaan ”En mä osaa, apua apua apua”. Vihreän klöntin siihen maalattuani poistuin tilanteesta nopeasti ja vajosin porraskäytävän tuolille potemaan häpeää. Soitin ystävälleni, joka sai minut rauhoiteltua ja palaamaan takaisin tilaisuuteen. Siinä näyttelijäopiskelijoita katsellessani mietin, miten he voivat olla noin rauhallisia ja pystyvät olemaan kuin toisia persoonia ”työtilanteessa”? Miksi minä panikoin heti yhden haastavan tehtävän vastaan tullessa?

Haluan olla vapaampi ja avoimempi, mutta kuinka?

– Yem