Unfinished

Iso punaviinilasi kädessä etsin paikkaa johon kadota jouluksi.

Pienestä lähtien olen tiennyt, ettei joulupukkia ole ja olen ollut aina jollain tavoin joulua vastaan. Mietin kumpi on yksinäisempää olla minä vai nuo jotka ovat perheen kesken ns. väkinäisesti. Jotenkin olen oppinut pyhittämään jouluaaton itselleni ja lepäämiseen. 

Josko pakenisin lapin tuntureiden keskelle… Siellä saisin olla rauhassa. Ahdistaa olla keskellä kaupunkia yksin ja päivä menisi taas siihen, että kävisin puhelimen yhteystietoja läpi miettien, että kenelle soittaisi.. 

En ymmärrä ihmisiä jotka hehkuttavat kuinka ihanaa aikaa joulu onkaan. Ymmärrän jos on perheen kesken joka vuotiset joulujuhlat, mutta harmittaa etten sitä koskaan ole itse kokenut. Voisihan se olla aika hienoa, mutta kuitenkaan en koe menettäneeni mitään. 

Arvostan sitä, että joululla on jokin merkitys joillekin. Kuitenkin itse ehkä ajattelin vetäytyä jonnekin kauas hiljaisuuteen ja nauttia tunnelmasta. Mitä se ikinä tuokaan mukanaan.

Jokainen yö vie aamuun.

– Yem