19 päivää

Tänään havahduin ensimmäisen kerran sähköpostiin tulleeseen kasinomainokseen. Kävi mielessä että pitäiskö, mutta onneksi ajatuksissani nauroin päälle. Miksi haluan käydä häviämässä muutamat kympit, pahimmillaan sata euroa, tunnissa. Olla sen jälkeen tyhjin käsin ja entistä ahdistuneempana rahahuolista. Ei. En halua. Näin on hyvä.

Onhan mulla tässä oma lehmä ojassa. Siis oman luottoluokkani statuksen puhdistaminen. Mutta en todella tiedä miten pitkään täytyy olla kuivilla. Paljonko pääomaa tulee kasvattaa todistaakseni pankille, että mä oon silti ihan hyvä asiakas. 

Tästä mun kokemuksesta tietää yksi ystävä ja puoliso. Muille en ole kertonut. Niin – ja tietysti te jotka tätä blogipostausta luette. Teille kerron vain ja ainoastaan siksi, että toivon ettei kukaan muu olisi näin ajattelematon kuin minä.

Näin jälkikäteen muuten itsekin sitä mietin, että todellakin se on ihan yleistä, miten pankit tietää rahaliikenteestämme aika paljon. Tietysti se pitäisi olla myös itsestäänselvää, että ei sitä hyvällä katsota, uhkapelaamista. Kuitenkin omakin pankki oli aikoinaan ohjaamassa minua sijoittamaan ennemmin pörssiin. Ehkä vähän kaksinaismoralismia.