02/2019

Niin pieni ja hento,silti niin valloittava.

Tunnuit jo omalta ja tulevaisuudelta,kun se kerrottiin että 75% varmuudella et olisi terve. Se tieto tiputti minut korkealta ja esitti kysymyksen:,miksi minä en saa olla kuin muut ?!

Ensin kun sain sinusta tietää ajattelin että en pidä en ole valmis..mutta sitten pääsin pois arjesta ja aloin ajatella asiaa uudestaan. Silloin tajusin että sinä olet tulevaisuuteni. Siinä ajatuksessa elin., kunnes todellisuus ja lääketiede tiputtivat minut alas.

Minun täytyi luopua😭

Minun täytyi tappaa!! Se sana saa minut voimaan pahoin. Kävin pitkiä keskusteluja itseni ja tukihenkilöiden kanssa.

Keskustelimme paljon siitä että mitä on olla kehitysvammaisen lapsen kanssa kun ei selviä omastakaan sairaudesta.

Sitten koitti se päivä. Olin vielä aamulla sitä mieltä että en ota lääkettä en luovu.,mutta kun pääsin klinikalle ei ollut muuta.

Sinun täytyi mennä !

Tulen ikuisesti muistamaan ensimmäisen tunteen kuin olisit osa minua vaikka niin pieni vasta olitkin.

Teen surutyötä pitkään., mutta yritän ajatella että näin on parempi molempien turvallisuuden kannalta ♥️

Olet yksi muisto ja hetki elämässäni nyt ja aina.

11/2018

Uusi vuosi,uusi minä..vai onko?

Se tunne kun lupaat itsellesi olla se parempi minä ja petät itsesi.

Tuntuu tyhjältä,mutta silti niin täydeltä <3

Miks ? Haluanko sitä vai en ? Tulee vastaan isoja kysymyksiä;

Mitä tehdä ? Mitä muut ajattelee ? Miten pärjään ? Haluanko sitoutua ?

Nämä kysymykset voi herätä monessa tilanteessa., minulle nämä tulivat vastaan kun sain positiivisen tuloksen.

Olen raskaana !

Haluan vain huutaa APUA !

”Taivaan isä kuule, auta ja ohjaa minua”

Tää tunne helvetti..lyö vasten kasvoja osa minusta iloitsee toisaalta taas ei 🙁

Aina sanotaan että asiat järjestyy, mutta nyt ei tunnu siltä. Tuntuu että valoa ei ole tunnelin päässä.

Haluan hänelle vain hyvää. Haluan että häntä rakastetaan samalla tavalla kuin muita., vaikka lähtökohdat ei olisikaan samat.