¡Hola amigos!

Alkakoot tää postaus fiilistelykuvalla, sillä toi hetki on kyllä yks elämäni kohokohdista!

Se hetki, kun yksi unelmistasi toteutuu. Tän (ja monen muun nähtävyyden) kokeminen  oli mieletöntä!
(Machu Picchu)

Mun vaihdon viimesiä blogipostauksia viedään ja päätin jakaa tän Perun reissun kahteen postaukseen. Sen verran kaikkea asiaa, et helpompi suosiolla jaksottaa 😀 Pakko myöntää, et näiden postausten kirjottaminen on yllättävän työlästä, riippuen toki aiheesta ja kuvien määrästä, mut tiiän jo nyt, et tää postaus tulee olee monen päivän urakka. Mut hetki kerrallaan ja lähetääs selvittää, mitä kaikkea sitä joulukuussa tulikaan tehtyä (samalla hyvä muistiharjotus palata noihin hetkiin ja mites kaikki menikään.. 😀 ).

8.12.2019 Sunnuntai

Lento lähti Riosta klo 5.50 aamulla, ei muuta kun Uberillä aamuyöstä 3 aikaan kentälle. Ekaa kertaa multa kysyttiin hätäkontaktia, kun kirjauduin lennolle itsepalveluautomaatista,. Mietin jo siinä hetken, et mihkäs sitä ollaankaan lentämässä.. 😀 Näpyttelin iskän tiedot siihen ja vähän alko kuumottaa, vaikka olin kyl selvitelly et Cusco olis turvallinen kohde yksin reissaavalle. Riosta oli eka lento Limaan ja se kesti n. 5,5h, Liman kentällä oliki sit kevyt 9h välilasku.. 😀 Siinä sit laukut uudestaan tsekattiin seuraavalle lennolle ja jotenki se aika vaan kulu Netflix-sarjojen parissa, syödessä, kahvia juodessa ja lentokenttää kiertäessä. Liman kentällä oli vaan tunnin ilmanen netti niin maksoin sit 24h netistä n.10e, huomaa kyl miten ilman nettiä tylsistyy helposti.. 😀 Odotuksen jälkeen pääsin Cuscoon samana iltana n. klo 19.30 ja otin siitä taksin mun Airbnb majapaikkaan. Olin nostanu Liman kentällä rahaa (Perun sol) ni käteisellä sai neuvoteltua hyvän hinnan taksista. Argentiinan taksihuijaus on opettanu kysyy hintaa AINA etukäteen ja tinkimään siitä.

Perille päästyä tämmönen söpö oma huone odotti! Kylmä täällä oli, sekä ilmasto että talon sisällä. Verrattuna Rion rantakeleihin (n. 25 c, niin tääl oli joku 9 c..). Onneks oli pitkähihasia ja villasukat mukana – pelastus! Ja teetäkin oli tarjolla, tuli siis paljon puhuttua kokateetä maistettua ja hyvää oli, ihan tavallisen teen makusta tosin 😛  Ja selvittelin tarkemmin vasta tänä iltana tätä Cuscon korkeutta (3 400m merenpinnan yläpuolella) ja luin netistä, miten ihmisillä oli tullu vuoristotaudin oireita jo heti, kun kone saapu Cuscoon. Mulla ei tullu, siihen ei oo sen suurempaa logiikkaa kelle niitä tulee ja kelle ei, et varmasti myös hyvää tuuriakin oli matkassa. Ja en sit tiiä auttoko illan aikana juotu kokatee tai kun vaan tuli suoraan kämpille enkä ”rehkiny” mitään ylimäärästä. Kumminkin sellasen vinkin annan, et jos tännepäin ikinä reissaatte niin ottakaa muutama päivä ihan iisisti ennen mitään suurempia reissuja 🙂

9.12.2019 Maanantai

Tää päivä meni vaan iisisti kaupunkia kiertäessä ja kaupassa eväitä ostaessa.Tää kaupunki on tosi symppis, hienoja vanhoja rakennuksia yms. Ja mikä parasta, alpakkakin tuli kadulla vastaan <3_<3

Haluun kans tollasen sulosen ja pörrösen lemmikin kiiitooos <3

.

Cusco – The Inca’s imperial city

Kävin myös ostamassa vuoristotautiin pillereitä ja söinkin niitä aina ennen korkeelle kapuamista. Ja varuiks myös ibuprofeenia, näitä molempia pillereitä kannoin mukanani. Hyvä muuten ku osti näitä, niin eipä mitään pakkausta saanu mukaan, X määrä vaan pillereitä ja menoks 😀 (yliarvostettuu joku pakkausselosteiden lukeminen). Okei, ostin vaan jostain katuapteekista, niitä on nimittäin Cusco pullollaan, mut varmasti jostain kunnon apteekista sais pakkauksetkin mukaan.. 😀

Machu Picchulle vuoristotautipillereitä ei tarvita (ei sijaitse niin korkeella mitä esim. Cusco), mut otin silti sinä päivänä, kun oli samalla kapuaminen vuorelle ja halusin pelata varman päälle – kumminkin olin pari päivää oleillu Cuscossa niin mistäs sitä ikinä tietää jos se tauti iskiskin jossain kohtaa. Mitään sivuoireita ei mulle näistä tullu, eli otin tosiaan näitä vuoristotaudin ennaltaehkäisyn kannalta. Näistä pillereistä voi olla montaa mieltä, onko tarpeellisia vai ei ja toki lääkäri sen osais paremmin kertoo, mut omasta kokemuksesta voin sanoo, et helpotti hapensaantia monessa tilanteessa (varsinkin korkeimmat kohteet – niistä tosiaan tulossa vielä oma postaus!). Tän päivän aikana kävin myös kiinalaisessa syömässä ja Brasiliaan verrattuna täällä puhutaan kyl enkkua, se oli ihan positiivinen yllätys 😀 Kävin myös Howlandersin matkatoimistolla, sillä huomiselle ja ylihuomiselle olin varannu 2 päivän reissun, joten siihen liittyen piti käydä juttelemassa käytännönasioista ja sain kasan erilaisia lippuja 😀

Olin tosiaan jo pidemmän aikaa miettiny, miten toteutan Machu Picchulle menon. Olin saanu vinkkejä, et sinne voi mennä yksinkin ilman opasta, mut siinä on kuitenkin oma selvittely junien ja bussien kans. Ja puolestaan oli kehuttu, että Machu Picchusta saa niin paljon enemmän irti oppaan avulla. Aattelin, et tänne asti ku on tultu ni otetaan kaikki ilo irti, ja päädyin sit opastettuun kierrokseen. Netistä löysin Howlandersin sivut ja sitä kautta varasin sit 2 päivän kiertueen, jonka nimi oli ”Machu Picchu and the Sacred Valley” ja se sisäls lähes kaiken; kuljetukset (minibussi & junaliput), ruuat, yhen yön hotellimajotuksen ja  Machu Picchun ja Waynapicchun lipun (tän jälkimmäisen otin ite extrana pakettiin). Sisäänpääsy Sacred Valleyhyn piti maksaa ite (70 solea – n.18e), en tiiä miksei se kuulunu pakettiin mut eniveis, tää 2 päivän ”täyshoito” makso 380 euroa. Et kyllähän sitä varmasti halvemmallakin pääsee, en sitä väitä, mut jotenki ku Brasiliassa aina se yksin matkustaminen varsinkaan ku ei osaa kieltä ei ollu aina helpommaista päästä.. 😀 Niin aattelin, et säästyn monelta päänvaivalta kun otan ton valmispaketin ja samalla nään paaaljon enemmänki ku pelkän Machu Picchun. Joten kun menin tänne toimistoon päivää ennen, sain junalippuja ja pääsylippuja ja kuulin, et eri opas on eri paikassa ja aina uus opas uudella juna-asemalla vastassa, niin mielessä kävi, et täst ei kyl tuu yhtään mitään 😀 Kuulosti niin sekavalta ja olin varma, et jossain kohtaa tän 2 päivän aikana joku menee pieleen (positiivinen asenne hehee) ja jään johki juna-asemalle yksinäni seisoskelee. Mut ei voi ku ihmetellä, kaikki meni just niinku piti ja oppaat oli oikeissa paikoissa oikeeseen aikaan, lämmin suositus siis tälle pakettimatkalle!

10.12.2019 Tiistai

Päivä 1 ohjelma: Cusco – Pisac – Urubamba – Ollantaytambo – Aguas Calientes. Sanottiin, et kyyti tulee aamulla 7-7.30 välillä ja menin sit jo ennen 7 siihen ulos oottelemaan 😀 Opas tuli 7.30 jälkeen ja otettiin taksi johki asemalle, mistä sit isompi bussi haki. Aika luksusta, kun omatoimimatkoilla on vaan tottunu löytää sen paikan mistä bussi lähtee, niin nyt kun joku tuli ”kotoota” hakemaan, niin kyllähän sitä kelpas 😀 Ja opas sano et Cuscossa ja sen lähellä asuvat puhuu omaa inkojen kieltä quechuaa, aika siistii! :O Eli virallisen kielen, espanjan, lisäks niille jääny muinaisempi kieli haltuun. Mutta toki tää pakettimatka oli enkuks, ei siis tarvinnu espanjaa saatika sit quechuaa osata.. 😀

Noin tunnin bussimatkan jälkeen pysähdyttiin Pisacin markkinoilla.

Itelle mukaan tarttu värikäs vyölaukku, kelpaa kesällä pistää festareille 😉

Bussimatkalla oli hienoja maisema, joten matkastakin nautti!

Sitten päästiin vihdoin tänne Pisacin arkeologiseen puistoon. Täällä vasta näkymät oliki 6/5!

Näättekö noita koloja keskellä kalliota? Niihin on aikanaan haudattu inkoja. Opas kerto, et tapana oli haudata ne vaatteet & arvoesineet päällä ja kengät jalassa, jotta ne olis valmiina seuraavaan elämään. Ja oli kyl pienikokosia ku tommoseen hautaan mahtu :O

Täällä tuli hyvin liikuttua, kun käppäili ympäriinsä.

Tuli myös nähtyä inkojen majoja. Aika siistiä! Ja oli monia syitä, miks inkat asu korkeella vuorella, mm. ne oli lähellä jumalaa, ne näki alhaalta saapuvia vihollisia ja koska sateet valu vuoria pitkin maahan, niin ne vältty tulvilta. Pientä historian oppiakin tässä 😀

Täällä kierrettiin n. tunti ja sit olikin jo nälkä ja seuraavaks bussi vei meijät Urubambaan syömään. Urubamba on paikan, ei ravintolan nimi. En muista tän ravintolan nimee, mut hieno se oli ja hyvää buffetruokaa, kyllä taas kelpas! 😛

Aika jees näkymätkin ravintolasta! Täällä juttelin yhen pariskunnan kaa, ja ne oli varannu kans saman 2 päivän retken. Nainen oli Perusta ja mies Ruotsista ja kumpikin puhu hyvää enkkua, niin saatiin hyviä keskusteluja aikaan. Loppupäivän hengailinki niiden kans (perus takiainen).

Matka jatku sit kohti Ollantaytamboa. Sielläkin tuli kierreltyä ja kavuttua raunioita ylös, oli aikamoinen saavutus täydellä vatsalla mennä näitä 😀 Onneks tahti oli hidas ja jokainen turisti pysy kyllä mukana.

Ja ei muuta ku ylämäkeen vaan ja tää paikka vallottaa 😉

Hienot on maisemat täältäki!

Never ending kiipeäminen..

Vihdoin pääs alas ja päivän kuntoilut takana! Tän päivän opastettu kierros oli takana ja vapaa-aikaa oli n. 3h ennenku juna kohti seuraavaa paikka lähti.

Ansaitun drinkin paikka 😉 Muut kiertueella olevat lähti bussilla takasin Cuscoon ja ainoostaan mulla & tällä pariskunnalla, jonka kans lounastin, oli 2 päivän retki varattu. Eli me jatkettiin täältä Ollantaytambomsta junalla kohti Aguas Calientesia (Machu Picchu city).

Tossa kohdassa ”At Station”18:34 niin lukee alhaalla ”Otherwise you may not board” ni tää oli kyllä toimiva systeemi, ihmiset oli ajoissa ja junaanki pääs hyvissä ajoin ja se lähtiki ihan ajallaan 😀 Mua huvittaa ku tämmöset on varmaa monille itsestäänselvyyksiä, mut Brasilian jälkeen oon oppinu, ettei se joka maassa oo.. 😀

Junavaihtoehtoja on muutamia saatavilla, meikä puksutteli tän pakettimatkan myötä PeruRaililla. Se Inka-juna näytti aika luksukselta ja varmasti aika paljon hintavempi tähän verrattuna 😀 Matka Ollantaytambosta Machu Picchuun kesti 1,5h.

Uus opas oli Machu Picchun asemalla (Aguas Calientes) vastassa mun nimikyltillä. Siitä sit käveltiin yhessä mun hotelliin ja se kerto, et aamulla klo 6 on lähtö. Illalla jaksoin vaan käydä suihkussa ja samantien sai mennä maaten, sen verran rankka (toki antosakin) päivä takana!

11.12.2019 Keskiviikko

Aamulla ”pirteenä” klo 5.30 hotellin aamupalalle ja onneks sai repun jättää hotelliin säilytykseen. Tapasin eilisen oppaan klo 6 ja yhessä käveltiin bussiasemalle. Bussiliput piti olla tulostettuna, täällä ei oo samanlaista mobiilimahollisuutta kun esim. Suomessa tai muualla (huomioikaa tää jos itekseen meette!) 😀 Yks tyttö oli joutunu kävelee sinne Machun Picchun sisäänkäynnille, kun ei ollu tulostanu lippua. Se matka bussillakin kesti n. 30 min ja oli pelkkää ylämäkeä, et en ite ois kyllä mielellään sitä kävelly 😀 Kovakuntosimmat toki voi haastaa ittensä hahah, mut suosittelen kyl sitä bussia! En tiiä paljon se erikseen maksaa ja mistä saa lippuja, onneks tässä valmismatkassa ei siitä tarvinnu murehtia 😀

Tänne ei niin vaan saavuta, vaan pitää olla lippu tietylle kellonajalle. Mulla oli aamulippu ja kun kello oli tasan 7 niin pääsin sisään 😀 Ja kun mulla oli tosiaan varattuna Waynapicchu & Machu Picchu niin siks tossa on ”Re-entryn” kohalla 1. Normaalisti siis 0, et samalla lipulla ei pääse ku kerran sisään. Ekat pääs sisään klo 6. Toi lippu on vähän sekava, mut oikeessa yläkulmassa lukee, et pitää kirjautua sisään klo 7-8 välissä. Eka aktiviteetti oli mulla tosiaan Waynapicchulle kapuaminen ja sinne lähtöpaikkaan käveltiin Machu Picchun alueen läpi.

Machu Picchu klo 7 aamulla. Usva ja sumu teki tästä entistäkin mystisemmän paikan.

Tänne Waynapicchulle oli vielä tarkempi kontrolli, sillä vaan 400 ihmistä otetaan päivän aikana sisään ja kahessa eri ryhmässä. Piti laittaa nimikirjotus ja aika, kun saapu ja lähti. Netistä olin lukenu, ettei tää olis kovinkaan haastava. Olis mielenkiintoista tietää, kuka niiden kirjotusten takana on, sillä varmasti jos on tottunu vuoren vaeltaja niin eipä tää sellaselle varmaan kovin haastava oo 😀 Mut tämmöselle tavalliselle tallaajalle oli – eikä auttanu yhtään sekään, et oli jalat jo valmiiks jumissa eilisistä kiipeilyistä.. 😀

Alku näytti ihan lupaavalta..

.. vähän ylämäkiä..

.. vähän lisää ylämäkiä..

.. vielä vähän lisää ylämäkiä..

.. lopussa vielä jyrkkä ylämäki ilman mitään kaidetta ja lisätään kiva pikku sadekin siihen, niin porukka käveli näitä portaita nelinkontin.. 😀

Huhhuh, n. 1h30min ylösnousun jälkeen oli todellinen voittajafiilis!! Olin netistä etukäteen fiilistelly millasta tääl huipulla olis, ja mun oletus oli, että jotakin tällasta..

Mut sit todellisuudessa..

Sumua siis riitti mitä ylemmäs meni 😀 No ainakin voi sanoa käyneensä tuolla, en kiellä etteikö tossa vaiheessa olis ärsyttäny ettei mitää kunnolla nähny, mut sellasta se elämä välillä on 😀 Tulipahan kuntoiltua hahah. Kannattaa siis suosia aurinkoista säätä, jos vaan mahollista, voi olla pikkasen paremmat maisemat! Takaspäin kesti kans yli tunti käppäillä ja piti poistuu Machu Picchun alueelta. Se on nykypäivänä tehty ykssuuntaseks, joten ei voinu miten vaan siellä kierrellä. Muutama kioski & kahvila oli sisäänkäynnillä, joten vähän evästä tähän väliin ja virallinen Machu Picchu kierros oppaan kans alko n. 45min kuluttua. Eli hyvin oli aikaa istua ja palautua tästä 😀

Machu Picchun pastettu kierros alko klo 11. Vielä sillonki oli vähän sumusta ja tossa eessä näkyykin toi korkeempi vuori, mille tuli aamusta kavuttua. Paljon kaikkia rakennelmia ja vielä tommonen sumu ja utunen tunnelma loi oman ”jännityksensä” ja mielikuva ”Aavekaupungista” senku vahvistu o.O

Machu Picchun kierros ei oo niin haastava eikä vaadi sen kummempaa kuntoa, näin siellä yhen esim. kinkkailevan keppien kans 😀 Siinä vasta oliki asennetta – arvostan! Tasasta oli ja vaikka mentiinki oppaan tahtiin, niin silti tahti oli ihan maltillinen. Pidettiin paljon kuvaustaukoja, sillä tästä paikasta sais vaikka millä mitalla materiaalia.

Tosiaan samalla lipulla millä aamullakin menin niin pääsin taas jälleen kerran sisään. Eli liput tarkistettiin taas porteilla. Vähän hassu systeemi et piti ylipäätään poistuu alueelta, mut niinku yllä olevassa tekstissä kerroinkin, alue on tehty ykssuuntaseks et siellä ei voi haahuilla miten sattuu 😀 Se on aika uus uudistus (vuoden tai pari vanha), et jos joku väittää, et sai vapaasti liikkua, niin se on ennenkyllä olluki näin 😀 Mutta tää nyt viimisintä tietoa (ellei systeemi oo muuttunu tässä parissa kuukaudessa 😀 ).

Mutta joo takasin Machu Picchuun. Huh se oli vaan jotenki niin upeeta olla siellä ja nähä ne kaikki rakennelmat ja miettiä, et ne on ihan ite rakennettu omin pikku kätösin ilman mitään koneita/apuvälineitä yms. Opas kerto tän olevan inkojen hissi:

(Itelle tuttavallisemmin portaat.. :D )

Pitäähän tätä paikkaa kuvata monesta eri näkökulmasta 😛

Monia hyviä kuvaustasanteita! (Sitähän ne inkatki varmasti miettiny tätä paikkaa rakentaessa.. 😀 )

Vähitellen alko sumukin hälvetä ja tässä kohtaa tullaan jo alaspäin. Nousu tän paikan ”huipulle” ei oo mikään kovinkaan korkee ja kokoajan on tasasta. Täällä oli myös ihan supersiistiä, en nähny yhtäkään roskaa maassa ja muutenkin ”järjestys ” toimi! Oli henkilöitä, jotka ohjas, jos meinas mennä väärään suuntaan. Ja muutenkin tästä paikasta pidettiin tosi hyvää huolta. Just esimerkiks tietty määrä ihmisiä päivässä takaa sen, ettei oo mitään ruuhkia ja yleisöryntäystä ja saa rauhassa kierrellä ja kattella.

Tääl oli tosi paljon tämmösiä tasanteita/”portaita”, siinäpä varmasti ollu hyvää kuntoilua aikanaan mennä ees taas näitä.. 😀

’

Ja myös paaaljon laamoja! Piti kysyy oppaalta onks nää nyt laamoja vai alpakoita, ja sain vahvistuksen, että laamoja 😀 Laamoilla on pidempi kaula ja alpakat on pörrösempiä. Näitä piti väistellä ja näille antaa tietä, laamat ensin ja sit vasta ihmiset oli tärkeysjärjestys.. 😀 Ja tosi kesyjä nää oli & tottunu olemaan ihmisten kans.

t

Tässä näkyy alttari ja aikanaan oli ”kunnia tulla uhratuks”. Oli niin vahva usko jumalaan (inkojen suurin jumala oli Viracocha) ja seuraavaan elämään, et uhraus ”miellytti” tätä jumalaa.

Tää aukio oli paikallinen disco 😀 Kaippa sitä hyviä bileitä on tuollakin vietetty, who knows 😉

Okei, vielä viimeinen fiilistelykuva täältä lähtiessä napattu! Mun piti lähtee kesken kierroksen, koska mun piti olla juna-asemalla 14.20 ja hakee hotellilta vielä kamat. Lähin n. 13.30 aikaan täältä, muutenkin oli sanottu et opastettu kierros kestää n. 2h, mut näköjään siihen olis menny vähän enemmän aikaa 😀 Kumminkin puolisen tuntia meni vielä täältä bussilla Aguas Calientesiin, niin etten ainakaa myöhästy paluujunasta.

Tää Aguas Calientes (Machu Picchu city) vaikutti kans ihanalta paikalta ja oikeen harmitti, kun ei ehtiny täällä viettää aikaa 🙁 Vaikka joo olinkin yhen yön täällä, niin silti kun tulee illalla ja lähtee nähtävyydelle aamulla, niin eipä jää ylimäärästä aikaa kiertelyyn 😀 Tänne olis voinu varata ylimääräsen päivän, paljon kivannäkösiä ruokapaikkoja ja muutenkin ihmeteltävää 🙂

Tosiaan hotellin kautta kamat kantoon ja 14.20 mennessä piti olla juna-asemalla, juna tosin lähti vasta 14.50 mut sama puolen tunnin ”boarding time”oli täs paluujunassakin. Junamatka takas Cuscoon (Poroyn asemalle) kesti n. 3,5h. Eli siis juna kulkee (PeruRail): Cusco (Poroy) – Ollantaytambo – Aguas Calientes. Niin tänne tultaessa hyppäsin Ollantaytambosta kyytiin, jollon matka kesti 1,5h. Ja täältä lähtiessä kun menin takas Cuscoon astin niin 3,5h 😀 Selvennyksenä jos joku sattuu ihmettelee, miks menomatka kesti vähemmän.

Illalla olin sit 19.30 aikaan Cuscossa ja vielä yks eri tyyppi odotti nimilapun kans. Sieltä sit suoraan kyydillä kämpille, eli palvelu todellakin pelas alusta loppuun! Suoraan nukkumaan kun oli taas pitkä päivä takana ja seuraavassa postauksessa käyn läpi, mitä loppuviikko piti sisällään. Hyvä tsemppi, jos tänne saakka joku jakso lukea ja toivottavasti tää anto tarpeellisia tietoja niille, ketkä mahollisesti tännepäin joskus suuntaa. Lisätietojakin saa tarvittaessa totta kai kysyä – vastailen mielelläni parhaani mukaan 🙂 Mut jo nyt tässä vaiheessa ehoton suositus Perulle!

Kivaa tätä viikkoa kaikille!

<3: Lozku

Heipparallaa taasen!

Aika on lentäny ku siivillä ja nyt oon ollu about kuukauden Suomessakin, mut palataan tän blogin parissa vielä takasin Brasiliaan. Ehkä vielä jotenkin on tuoreessa muistissa viime kuun tapahtumat 😀

30.11.2019 Lauantai

Viimeinen päivä Curitibassa, kamojen pakkaus ja kämpän siivous. Että sitä kamaa olikin kertynyt tänä aikana.. 😀 Osasta vaatteista piti luopua, sillä kaikki ei mitenkään mahtunu laukkuun. Ja onneks bussissa kilomäärä laukkua kohden oli 30kg, lentokoneessa olis ollu vaan 23kg (ja Norwegianialle, millä sit lopullinen paluulento niin 20kg) .. 😀 Jennalla oli laukun puntari ja mun laukku paino jopa vaatteiden karsimisenki jälkeen 25kg..huppista. Mut sillä pääs onneks bussiin ni eipä tässä vaiheessa vielä huolta.

Omalla tavalla oli haikeeta lähtee Curitibasta, kun tottu siellä olevaan arkeen ja miten asiat toimi. Samalla kuitenkin ootti innolla Rioon lähtöä ja viime kerran jälkeen jäi tosiaan fiilis, että pakko päästä vielä uusiks! Hypättiin sit Jennan kans klo 21 lähtevään yöbussiin, jonka arvioitu kesto (Curitiba-Rio) oli reilut 13 tuntia.. 😀 Etäisyydet täällä maassa on pitkiä ja viimeks menin ton matkan lentäen, mut tällä kertaa bussi oli sen verran halvempi, että päädyin tähän ratkasuun (tää bussi makuupaikalla makso n.60 € ja lento yhteen suuntaan laukkuineen kaikkineen olis ollu n. 200 €). Kyl vähän jännitti, et mitenkä täs nyt käy ja saako sitä aikaa kulumaan millään.

Penha oli tän bussiyhtiön nimi.

Yllättävän hyvin sai nukuttua ja onneks tääl oli peitot & tyynyt yms ja penkin sai makuuasentoon, joten mikäpäs siinä yks yö täällä viettäes.. 😀 Brasiliassa muutenkin kulkee busseja ympäriinsä, et jos haluu matkustaa edullisemmin eikä oo niin kiire paikasta toiseen, niin busseja vaan varailemaan 😉 Yks kova sana olis juna tähän maahan, mut en tiiä miksei täällä sit ne kulje.. 😀

1.12.2019 Sunnuntai

Aamulla saavuttiin n. 9 aikaan Rion bussiterminaaliin, eli yli tuntia aiemmin mitä lipuissa luki. No ei kait siinä, osaa tää maa yllättääkin 😀 Siitä Uber meijän hotelliin, joka oli n. 2,5km päässä Copacabanan rannalta. Riossakin on alueita laidasta laitaan ja koska ekalla kerralla olin ollu Copacabanan lähellä hotellissa, niin tiesin sen alueen olevan ihan turvallista. Eli siellä lähettyvillä oli tälläkin kertaa hyvä majottua 🙂

Suunnattiin kamojen viemisen jälkeen Copacabanan rannalle ja oikeestaan vietettiin koko päivä täällä 😀 Jennan sanoja lainaten ”tääl on kaikki mitä tarvii”. Löyty aurinkolasit, oli hierontaa, lämmintä riitti ja juomakauppiaat toi drinkkejä suoraan rannalle – mitäpäs muutakaan sitä lomalla enää tarvii! 😉

Seuraava viikko alko kulttuurisissa merkeissä. Tuli käytyä mm.

Brasilian kansalliskirjasto (Fundação Biblioteca Nacional).

Royal Portuguese Reading Room (Real Gabinete Português de Leitura).

En löytäny tälle nimee, mut hienolta näytti (onneks en kirjota mitää virallista matkablogia 😀 ) ja sen eessä tämmönen taideteos:

Kivaa vaan ylipäätään käppäillä ja ihmetellä, siinähän ne pari päivää kulukin.. 😀

4.12.2019 Keskiviikko

Tänään oli vuorossa puistopäivä 🙂 Saatiin myös paikallinen opas, sillä yks meijän vaihtarikaveri (Laulita) yöpy tän paikallisen luona. Virkistävää vaihtelua olla myös seurassa, missä joku puhuu paikallista kieltä 😀

Lippu Jardim Botânicoon oli opiskelijalta ihan muutamia euroja. Ei kaatanu reissubudjettia 😉

En tiiä kuinka hyvin tästä näkee,mut tässä oli erilaisia yrttejä ja niitä sai ihan maistella :O Onneks ees yks meistä osas portugalia, niin ties vähän mitä voi syyä ja mitä ei.. 😀 (Oli niissä kylteissä enkkuakin haha). Ei olis itellä tullu mieleenkään ottaa niistä istutuksista ja syödä, mut kuulemma sitä varten nää yrtit oli. Ainakaan kukaan ei sanonu tai kattonu pahasti ni mikäpäs siinä.. 😀

Kukat ei ihan kukkinu joulukuussa, varmasti kesällä tästäkin paikasta saa  enempi irti!

Mut kaunista oli silti, kelpas fiilistellä 😉

Ja en kestä mitenkä söpöjä apinoita ja niiden vauvoja!! <3_<3 Ne vaan kuljeskeli vapaana ympäriinsä eikä vierastanu ihmisiä. Päivän kohokohta absolut!

5.12.2019 Torstai

Tää päivä jännitti eniten tässä reissussa, oltii buukattu pari päivää aiemmin Favela Tour. Netistä olin lukenu ummet ja lammet niistä, kuinka niihin ei missään nimessä pidä mennä ja ettei ne oo turvallisia ja sit taas jollakin toisella ne oli ollu parasta reissussa. Mä kallistun tähän jälkimmäiseen, toki yksittäistä ”parasta asiaa” on aina vaikee nimetä, mut tää oli sellanen kokemus, mikä totaalisesti muutti mun ajattelumaailman tästä asiasta. Helposti sortuu vaan ajattelee enemmistön mukaan tai jos netissä sanotaan jotain, niin se on heti automaattisesti niin. Jos nettiin on uskomista, niin ois jääny varmaan koko vaihto tekemättä.. 😀 Joten tässä vaiheessa kiitos omalle uteliaalle luonteelle ja mitä kaikkee se onkaan mahdollistanu!

Ja sitten taas takasin aiheeseen.. 😀 Laulita oli kuullu ranskalaiselta kaveriltaan, et on yks tunnettu bloggaaja (ranskalainen tyttö), joka on somessa mainostanu näitä toureja. Tää kyseinen bloggaaja seurustelee tässä Rion favelassa asuvan miehen kans. Niiden yhteistiliä voi ainakin instagrammissa seurata @bresilmonamour. Tän ite favelakierroksen piti siellä asuva tän bloggaajanaisen mies; Lereu, joka oli tosi mukava ja puhu tosi hyvää enkkua. Ja toki tänne kiertueelle lähtemistä helpotti se, et oli oma vaihtarikamu Laulita mukana. Yksin en olis tätä samaa touria ees varmaan löytänykkään.. 😀

Favelat on rakennettu yleensä ylämäkeä vasten, joten näkymä sieltä oli aikas huikea. Tää favela oli nimeltään Rocinha ja se on Rion suurin (ainakin tällä hetkellä). Siellä asuu n. 200 000 ihmistä eli about Vantaan kokonen. Mentiin tänne mopotaksilla ja kiertue kesti n. 3h (aamu 9-12). Käppäiltiin tätä paikkaa alaspäin ja pysähdyttiin matkalla eri paikoissa.

Sitten vähän ennakkoluuloihin, eli mitä näistä kierroksista yleisesti kuulee (ja miten myös iteki sortu ajattelee)

Esim.1  ”Kierrokset on kalliita, mennään vaan kattomaan miten jotkut elää köyhyydessä ja raha menee turistitoimistolle”. Noh heti alkuun, tässä ei ollu kyse mistään turistitoimistosta. Vaan raha meni suoraan paikalliselle (tän kierroksen hinta oli n.30€ /hlö) ja oli myös niin mahtava kokemus kuullakin suoraan siellä asuvalta, että miten ne elää ja mitä tapoja niillä on yms. Eikä vaan että joku turistiopas kertoo, joka ei ite varsinaisesti asu siellä. Ja no itteä ainakin yllätti, et ei ainakaan tässä favelassa asuvat eläny niin köyhästi, mitä ajatteli. Ja huom! Ei voi puhuu yleisesti, et favelassa asutaan tai tehään niin tai näin. Ne toimii erilailla ja eri säännöillä. Ja köyhyyttä on toisissa enemmän ku toisissa. Täällä lähes jokasessa talossa oli sähköt ja vesikin tuli, ihmiset oli pukeutunu tyylikkäästi ja täällä oli ravintoloita, kahviloita, vaatekauppoja ja erilaisia kauneuspalveluita (kynsistudioita yms), kirkkoja, kouluja.. ihan perusjuttuja! Ja jopa 3 eri bussilinjaa kulki tän pääkadun kautta. Uberit ei tänne kulje, mut näillä oli oma Uberin tapanen sovellus (joku Rocinha VIP jos oikein muistan).

Esim. 2 ”Ne kierrokset on vaarallisia”. Noh kaikki on tietenkin niin suhteellista. Musta tuntuu, et vaihdon jälkeen aattelen niin erilailla, mikä on turvallista ja mikä ei.. 😀 Tätä on vaikee selittää,mut pointtina et musta vaan elämää ei pidä elää peläten. Aina voi sattuu ja tapahtuu, missä vaan, mitä vaan. Totta kai ei nyt ehdoin tahdoin pidä turvallisuudellaan leikkiä, mut tästä oppaasta ja bloggaajasta oli niin paljon hyvää tietoa, että tähän uskals luottaa. Kirjotinkin viime Rion postauksessa, ettei tullu mieleenkään mennä näille kiertueille. Se oli lokakuussa ja kas kummaan, niin sitä joulukuussa mieli muuttu.. 😀 Mut joo pointtina, kun selvittelee mikä on homman nimi, niin kyl tykkään ite tehä elämälleni asioita. En automaattisesti tietenkään mihin tahansa favelaan menis eikä kaikkiin pääsekään eikä kaikissa ookkaan turvallista, mut jos joku on Rioon menossa ja haluaa favelassa vierailla, niin tätä Rocinhaa tällä oppaalla voin kyllä lämpimästi suositella!

Ja kun mediassa puhutaan et faveloissa on levotonta ja välikohtauksia, niin jotenkin se ajatusmaailma menee siihen, et jos yhessä favelassa on niin samantien kaikissa on. Tää favela oli turvallinen eikä pelottanu kertaakaan tän kiertueen aikana. Kysyinkin meijän oppaalta, et onks täällä levottomuuksia. Sain vastaukseks, et ainoostaan jos poliisi hyökkää, mut harvoin täällä keskenään tapellaan. Favelat kuuluu myös eri kartellien alle ja tässä puhuttiin värikoodeista, että esim. Rocinha edustaa punasta. Ja täällä hallitsee vaan yks väri ja on selkee johtaja, joissakin faveloissa voi olla useemman värin edustajaa, jolloin tapellaan siitä, mikä väri hallitsee ja siks on niitä välikohtauksia keskenään.

Me saatiin kuvata lähes koko kiertueen ajan, ainoostaan kahessa paikassa ei saanu. Ensimmäinen oli se, kun ohitettiin joku huumelastia odottava tyyppi. Se istu tyynesti tuolillaan ja odotti varmaan lähetystä. Eli noh, kyllähän niitä huumeita sinne aika helpostikin virtaa, sitä tosiasiaa en kiellä. Faveloissa on yleisesti myös tapana ampua ilotulitteita, kun isompi lähetys saapuu. Näitä näki aina vähän väliä ylipäätään, kun Rion kaduilla kulki. Toinen kerta ku ei saanu kuvata, oli se, kun ohitettiin paikallinen verokarhu. Eli joku tyyppi keräs ainakin rahaa mopotakseilta, tuskin täällä jokasesta hommasta veroa maksetaan, mut nää mopotaksit joutu jotain osuuksia makseleen.

Autoja ja mopoja ei tosiaan kulkenu muualla ku päätiellä, siellä kun kaikki on rakennettu niin lähekkäin, et hyvä ku kävelemään mahtu 😀 Postitkin täällä jaettiin usein johonkin pääkadun lähelle ja joku favelassa asuva vei kirjeet perille. Et osote saatto olla sama, ei täällä sen koommin eritelty esim. ”A, B, C”. Mut täällä ihmet tuns toisensa, joten nimestä vaan ties kelle mikäkin kirje kuulu. Hyvästi kirjesalaisuus, naapurit todellaki ties mitä kirjeitä kukakin sai.. 😀 (Ai että jos tällanen systeemi olis Suomessa, ei tulis kyllä mitään.. 😀 )

Taloissa oli tyypillisesti monta kerrosta, keskimäärin 3-4. Perheenjäsenet asu eri kerroksissa, tää meijän opas asu äitinsä ja veljensä kans ja jokasella niistä oli oma kerros. Siks talot on korkeita, muttei niinkään leveitä. Päästiin vierailee tässä kyseisessä kodissa ja olihan se aika pieni, mut kaikki tarpeellinen löyty 🙂 Ja sopu sijaa antaa 😉

Yks musta jotenkin niin symppis asia mikä jäi mieleen oli se, että täällä porukka pitää usein ovia ja ikkunoita auki. Täällä harvalla on omaa lemmikkiä, vaan ne on vähän niinku yhteisiä, jos johonkin taloon sattuu tulemaan kissa tai koira, niin se ruokitaan ja sille annetaan vettä yms 🙂 Eli täällä eläimillä on hyvät oltavat 😀 <3 Ja on ihmisilläkin, opas kerto tän olevan favelojen paratiisi. Et täällä kyllä porukka viihtyy ja hyvät oltavat eikä poliisi pahemmin vieraile täällä ja miks vieraliskaan, jossei oo levottomuuksia.

Oon varmaan jo unohtanu osan, mitä kaikkee haluis kertoo, mut tässä nyt jotain. Saa kysellä enempi jos aihe kiinnostaa, toivottavasti sain jonkun ees vakuuteltua, ettei ainakaan tää favela oo niin paha paikka, mitä on saattanu luulla ja että voi käydä visiitilläkin. Muistan et kaikkee uutta tietoo tuli niin paljon ja tää postaus olis varmaan pitäny kirjottaa heti sen jälkeen, mut tässä nyt osa ees mikä muistu mieleen 😀 Oli kyllä tosiaanki silmiä avaava kokemus!

Viikonloppu meni aamusta iltaan rannalla nauttien hyvistä juomista! No ei nyt ihan, vielä vikoja turistiostoksia itelle ja kamuille ja viimiset hetket vaihtarikamujen kans hengaillen Ipaneman rannalla 🙂 Sunnuntain aamuyöstä oliki sit lento Peruun, josta kerron lisää seuraavassa postauksessa. Tähän asti kiitos taas Rio, monta uutta kokemusta rikkaampana <3 Tätä paikkaa vois hehkuttaa vaikka ja kuinka, yks kyllä lempparikohteista in da word! <3

<3: Lotta