Curitiban kuulumiset
Heissan!
Reissupostausten jälkeen aattelin päivitellä ihan vaan peruskuulumisia, miten täällä on menny. Ensimmäisenä fiilistelen tätä meijän uutta kämppää, tuntuu kun hotellissa asuis! Muutettiin tähän 29.8.2019 torstai, eli reilu kaks viikkoa ollaan asuttu tässä. Meillä kaikilla kolmella on omat huoneet, on pesukone (hyvästi nyrkkipyykki), uuni, parveke ja samassa pihassa uima-allas sekä kuntosali! Kyllä täällä kelpaa asustella joulukuuhun asti 😉
Tää rakennusten ulkonäköki on hieno ja meil on käytössä tämmöset elektroniset avaimet. Toisinaan toimii paremmin ja toisinaan saa ootella ovien avautumista, perusmeininkiä siis 😀
Kämppä sijaitsee 20.kerroksessa, eli aika korkeella ollaan! Näkymät on huikeet ja kelpaa kahviakin nauttia omalta partsilta :)
Paras asia täällä – oma pooli <3
Eikä omassa salissakaan oo valittamista ;) Juoksumatolla on valmis 30 min ohjelma niin sitä on tullu juostua (huimat kaks kertaa..) Helppo vaan lähteä täältä släbäreissä viereiseen rakennukseen, ei tekosyitä siis olla käymättä salilla (eeeipä).
Toinen asia mikä on muuttunu viime Curitiba-postauksen jälkeen; ollaan Jennan kanssa otettu paikallisbussit haltuun! Tai yks bussi ja yks tietty linja, se on todettu toimivaks ni mitäpä sitä hyvää vaihtamaan.. :D Ehkä seuraavassa postauksessa ollaa jo testattu muitakin linjoja hahah.
Yks matka maksaa 4,50 realia eli n. euron :D Ei oo hinnalla pilattu. Matka meijän kämpiltä keskustaan kestää reilu puol h. Ja meijän kämpältä on n. kilsa yhteen isoon terminaaliin, niin siinäkin tulee hyvää reippailua kävellä sitä väliä ees taas. Ei oo enää yhtä peloissaan kun mitä oli aluks ja ainakin tää alue (Mossunguê) on toistaseks osottautunu ihan turvallikseks. Ja hassua miten seki vaikuttanu niin paljon tänne kotiutumiseen, et osaa liikkua busseilla :D Uberit on silti parhaita pikkumatkoja varten, mut esim täältä kouluun on n. 16 km niin pidemmän päälle se olis kallista aina mennä sillä. Ja ettei elämä nyt ihan liian helppoa olis, niin ei tää bussi ihan koululle mee, vaan sit toiselta asemalta otetaan vielä Uber pikkumatkalle :D Eli täysin siitä ei oo luovuttu hahah.
Kutsutaan näitä tuulitunneleiks, sillä näihin mennään tämmösen tuubin kautta:
Tossa portin kohalla on rahastaja, jolle ollaan maksettu käteisellä matkamme. Täällä ei oo mitään bussilippuja eli samanlailla ei toimi bussien vaihdot mitä Suomessa. Ja välillä noista aukoista hyppää pummeja kyytiin, eikä kukaan sano tai tee asialle mitään – perusmeininkiä sekin sit vissiin :D Ja aiemmassa postauksessa kerroin, et täällä on niitä ”liikennekaupustelijoita”, niin niitä on paljon busseissakin. Erilaisia suklaapatukoita ja mitä lie myykään, yhtenä päivänä joku soitti kitaraa. Suomessa bussissa on paljon rauhallisempi meininki – nauttikaahan siitä :D
Yleisön pyynnöstä ikuistetaan nyt meijän hieno lähikauppa tähän :D
Yks iso asia on myös ollu videopuhelut Suomi-kamujen kans <3 Ne on piristäny tosi paljon päivää ja onneks nykypäivänä se onki helppo tapa pitää yhteyttä. Oon myös nyt neljän kaverin kans sopinu ruokatreffit kun tuun Suomeen, mitenkä niin ruoka aina mielessä.. :D
Viimisimpänä muttei vähäisimpinä – taidenäytös mun lempparikurssilta eli kokkikurssilta (koska ruoka best). Tosin en oo ite näitä tehny niin kummasti onki onnistuneita :D Tää kurssi todellakin haastaa, sillä se on portugaliks ja ennen reseptit sentään oli enkuks, mut nykyään neki on vaihettu portugaliks. Mut no yllättävän hyvin sitä jotakin ruokasanastoa on jo oppinu. Ja kokkailuakin oppii tekemällä, tietty se helpottais jos tietäis mitä pitää tehä.. :D Että jos tästä kurssista pääsen läpi ni sit kyl pystyn mihin vaan! Asenne asenne ;)
Tämmöstä sekalaista höpinää tällä kertaa, oon kyl tutustunu muihin vaihtareihin ja muutaman kans oltiinki reissussa viime vklp, josta teenki sit erillisen postauksen. Siihen asti, tchau!
Lozku