Ilha do Mel – Honey Island

Yks mun ehottomista suosikkikohteista, missä oon täällä käyny. Tää paikka on ku paratiisi <3 Ei autoja eikä moottoriteitä – sai todellakin olla rauhassa.

Tänne pääsy ei tosin ollu mikään maailman helpoin asia, onneks oon oppinu olemaan kärsivällisempi ja varautumaan kaikkeen täälläpäin maailmaa.. 😀 Vaihto todellakin opettaa, yllättäviäkin asioita hahhah.

Tää saari, Ilha do Mel (Honey Island) sijaitsee n. 120 km Curitibasta eli mun vaihtokaupungista. Olin kuullu tästä pelkästään hyvää, joten pakkohan se oli itekin testata – eikä mikään mahoton matka ottaen huomioon tän maan muut etäisyydet.

Googlailin netistä, mitenkä tänne pääsis. Yks vaihtoehto oli ottaa bussi Curitibasta Pontal do Suliin ja sieltä lähtis 30 min välein lauttoja. Teoriassahan se kuulosti helpolta, eikun bussilippuja ostamaan ja majapaikkaa varailemaan.

Lähtöpäivä oli 4.10.2019 perjantai ja paluupäivä 6.10.2019 sunnuntai. Reissuun lähin ainoastaan ihanan itseni kanssa – sainpahan suunnitella just sellasen matkan ku halusin ja moni muu vaihtari oli jo käyny täällä. Bussiliput makso vähän reilu 40 realia / suunta eli n. 10 euroa. Hyppäsin bussiin ja jotain kuski siinä alussa sano portugaliks, yllättäen meni vähän ohi.. :D Matka kesti n. 2h ja bussi pysähteli ennen tätä Pontal do Sul pysäkkiäkin ja jossain vaiheessa kuulin kuskilta taikasanat ”Ilha do Mel”. Otin reppuni ja olin jäämässä, kunnes kuski siinä viitto, että jätä kamat vaan ja maksa joku lippu tässä (?). En oikee tienny mitä tapahtu, rahat otin mukaan ja jonnekki luukulle menin :D Aattelin, että ainoo looginen olis ostaa tästä lauttamatka, mut eheei, joku uus bussimatka sit näköjään piti ostaa.

Eli Pontal do Sul ei suinkaan ollu se paikka, mistä ne lautat lähti (vaikka näin olin netistä ymmärtäny). Vaan sitten tää pysäkki, mikä lie P. Emb :D No matka tänne ei onneks ollu kallis, reilu 7 realia eli alle 2 euroa. Tasan yks toinen oli samasta bussista menossa samalle saarelle ja kun vihdoin päästiin tähän määränpäähän, jätti kuski meijät johonkin tien varteen ja neuvo mua seuraamaan toista matkustajaa. Siinä sitten seurailin ja lautta löyty lähettyviltä, olin jo astumassa siihen, kunnes tää toinen matkustaja osotti, että lippu pitää ostaa etukäteen. (Osa tyypeistä kyl makso lautassakin, et kaippa tässä käy sekin vaihtoehto :D )

Noo siinä kävin ostamassa joltain luukulta lauttalipun ja sain samalla kaks lippua (näytti ihan kuitilta), eli ne myi siinä pisteessä suoraan meno-paluumatkan. Matkat makso 35 realia eli alle 10 euroa.

Lauttaan pääsin ja näytin vielä kartasta saarta varmistaakseni, että oonhan oikeessa lautassa ja meneehän lautta tähän saareen (ei näistä nimittäin aina tiiä..) Lauttamatka kesti n. 20 min ja matkalla näky pikkusia delfiinejä(!!) <3 Koitin ottaa niistä kuvaa, mut enpä saanu, buu :( Söpöjä silti oli, vaikka vaan vähän näin vilahdukselta.

Saari ei tosiaan oo mikään kovin iso pinta-alaltaan (27,6 km2) ja siinä näkyykin eri reittejä ja aikoja. Ite saavuin tonne Encantadasiin.

Saari oli täynnä toinen toistaan söpömpiä pousadoja eli majataloja :)  Sai olla ihan luonnon keskellä, kun täällä käppäili.

So prettyy <3

Tässä majatalo, missä ite yövyin. Nimi oli ”Toca da Ilha” ja 2 yötä makso 20 euroa aamiasten kera, ei paha ollenkaan! Huone oli pieni ja simppeli, mut eipä siellä aikaa tullukkaan niin paljoa vietettyä :P

Perjantai meni lähiympäristöä kierrellessä ja rannalla maatessa, saarella ihmiset moikkaili ilosena kaikille ja siellä oli muutenkin niin siistiä ja kaunista. Ja hiljasta. Tuntu, et olin jossakin ihan omassa onnellisuuskuplassani. Teki ekstrovertille hyvää ladata akkuja täällä :D

Kuka tarttee ihmisiä ympärille jos on koiria :)

Lauantai 5.10.2019

Urheilukamppeet päälle ja aamupalan kautta kattomaan, mitäs reittejä sitä lähtis kiertämään. Majakan halusin nähä, ja katoin kartasta, että eihän sinne oo kun 6,4 km. Helposti siis käveltävissä, näin ainakin vois luulla.. :D

Tosiaan, majakkaa kohti lähin, mut löysinkin itteni pian yhen luolan luota. Nää on näitä, lähet ettimään jotakin mut päädytkin ihan muualle. Mut se oli pelkästään vaan positiivinen yllätys, luolakin oli näkemisen arvonen!

Tän nimi oli ”Gruta das Encantadas” ja kuvasta ei ehkä näy, miten iso se todellisuudessa oli. Ihmiset täytti sen sisältä tippuvasta vedestä juomapullojaan ja kuvia otettiin joka kuvakulmasta.

Kuva, mikä on myös tän postauksen alotuskuvana, on otettu tän lähettyviltä. Tosin piti kavuta aika jyrkkä ja mäkinen polku, että pääs näkee nää maisemat vähän kauempaa. Mut olihan se tietty sen arvosta, kuvan ja kunnon puolesta! ;)

Kai sitä voi samaa kuvaa kahestiki käyttää yhessä postauksessa.. :D Tässä pointtina, miten korkeella ollaan kun luola näyttää niiiin pieneltä!

Matka kohti majakan etsimistä jatkukoot. Tiiättekö sen tunteen, ku pitää valita jompi kumpi suunta, ja aina valitsette väärin? Kaippa sekin on jonkinlainen taitolaji. Eksyin jonkun talon pihaan ja koira tuli haukkuen vastaan, sit eksyin taas toiseen pihaan ja huomasin portin olevan kiinni. Eli ei tosiaankaan ollu mitkään maailman selvimmät opasteet majakalle ja olin varmaa jo kävelly se 6 km pääsemättä oikeen mihkään.. :D Lopputuloksena päätin lähtee veneretkelle, joka veis mut sinne majakalle.

Taas kun ei yhteistä kieltä ollu, en ollu ihan satavarma mihin sitä tuli ostettua lippu.. :D Ja vielä näköjään kakski. Toisen lipun takana oli veneen paluuajat, eli ilmeisesti meno- ja paluulippu oli erikseen. Hyppäsin veneeseen ja olin ainoo matkustaja, ei näköjään mitään yleisöryntäystä näille veneretkille ollu.. :D Matka(t) makso 25 realia eli n. 5,50 euroa, eipä ainakaan mikään kovi iso lovi budjettiin :D

Pääsin ”Brasilia” satamaan ja venematka kesti varmaan 5 min. Siitä oliki sit enää 1,6 km majakalle, lähes jo voittajafiilis oli tässä vaiheessa.

Opasteetkin oli vähän paremmat. Ja tällä saarella oli moooonta rantaa!

Olis tehny mieli viettää vaikka päivä kaikilla rannoilla. Ens kerralla tuun tänne viikoks :D

Matkan varrella oli myös vedentäyttöpisteitä, kuinka kätevää niin ei tarvinu jatkuvasti ostaa uutta pulloa. Näitä lisää muidenkin retkien varrelle kiitooos! :)

Ja mikäs se siellä, majakkaa! Edelleen toiminnassa tämä kyseinen Farol das Conchas.

Lauantaina tuli käveltyä yli 17 km eli ihan kelpo päiväretki. Veneellä pääsin takas ”omalle puolelle saarta” ja loppupäivä meni rannalla maatessa, pizzaa syödessä ja kasvonaamio naamalla sängyssä maatessa. Saarella tuli aika pimeetä jo 19 aikaan, eli taskulamppu ei olis ollu ollenkaan huono varustus sinne :D

Sunnuntai 6.10.2019

Lähtöpäivä, yhyy. Kävin vielä fiilistelemässä ja istuskelemassa kallioilla.

Taustalla oleva kivi näytti ihan sydämeltä <3 Ja jos nyt yks selfiekin tähän väliin, musta on ihana reissata sekä kamujen kanssa että itekseni. Enempi kyllä kamujen kans tulee tehtyä juttuja ja en tiiä jos viikkotolkulla pitäs olla yksin, niin käviskö aika pitkäks.. :D Kumminkin tätä kohdetta voin ehottomasti suositella yksinkin reissua miettiville ja kannattaa varata 2 yötä ainakin! Näkemistä olis vieläkin riittänyt, tänne pitänee siis tulla uusiks ;)

Paluumatkalla sato ja vähän jännitti, miten pääsen sinne Pontal do Suliin, meneekö taas joku bussi vaan jostain tien varresta vai miten. Onneks oli koko päivä aikaa seikkailla takas Curitibaan.. :D Lauttoja meni 30 min välein, eli helposti saaresta pääs pois. Kävelin sit samaiselle tielle, mistä viimeks jäin bussilla ja siellä oottikin joku toinen bussi.

Katoin että jes, sehän menee sinne mistä mulla on paluulippu Curitibaan. Hyppäsin kyytiin ja tää matka olikin vaan 4 realia eli n. euron (en tiiä miks mennessä oli kalliimpi ja niinku oon aiemmin tuonu ilmi; ei täällä oo aina niin kovin loogista ja ihmeteltävää riittää :D ). Ja vaikka bussissa lukikin ”Pontal do Sul”, se ei suinkaan nimensä mukasesti ihan sinne menny. Oishan se nyt ehkä ollu liikaa vaadittu, et bussi menis sinne minne siinä lukee :O Tää meni paikkaan nimeltä ”Pontal do Parana”. No ei siinä mitään, tuttu paikka sekin, sillä myös menomatkalla bussi oli pysähtyny siinä. Aattelin loogisesti, et eiköhän tälläkin kerralla ja päätin tarkistaa asian netistä..

No, eihän tietenkää tosta paikasta ollu yhteyksiä Curitibaan. N. tunti niin mun paluubussin pitäs lähtee Pontal do Sulista ja olin väärässä paikassa (toisinaan aika perus meikäläisen toimintaa..). Vähän alko jännittää, et miten mun käy ja kun näitä busseja menee Curitibaan n. 3h välein niin se nyt siitä oliski puuttunu, et oisin viel myöhästyny siitä :D Google-kääntäjä esiin ja näytin mun lippua ja kysyin, tuleeko tää bussi tän aseman kautta ja voinko hypätä kyytiin. Kaikki ok, ainoostaan vaan sillä bussilla kesti 45 min sieltä Pontal do Sulista tänne Pontal do Paranaan, joten kevyet 2h sain ootella asemalla.

Mikään muu ei sunnuntaina ollu auki täällä, paitsi huoltsikat. Onneks suklaa pelastaa tilanteen ku tilanteen <3 2h odottelun jälkeen bussi ihme ja kumma saapu. Kuski kysy jotain mun lipusta, varmaan et miks olin väärällä asemalla tai jotain vastaavaa.. :D Enpä osannu muuta sanoa kun etten puhu portugalia ja jotain se nauro vaan ja pääsin kyytiin. Siitä kyllä tykkään täällä, että kaikki aina järjestyy ja ihmiset on ystävällisiä. Ja kaikki on vähän sinnepäin, joskus se ärsyttää mut toisinaan se myös huvittaa :D Tästä oli n. 1,5h paluumatka Curitibaan.

Niin se on tänäänkin taas perjantai ja viikko alkaa olee tästäkin reissusta. Aika menee supernopeeeesti! Seuraava kohde onkin alle parin viikon päästä Rio de Janeiro, can’t wait!

Lozku